Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Miksi Venäjä?

Miksi Venäjä?

Näin kysyi eräs ystäväni, kun istuimme viime kesänä Nurmeksen ABC:llä odottamassa tilauksiamme. Olin muutama päivä aikaisemmin saanut tiedon, että olin päässyt opiskelemaan venäjän kieltä Itä-Suomen yliopistoon. Ystäväni tiesi, että olin lukenut venäjää jo usean vuoden ennen yliopistoa, mutta hän ei ollut tullut ajatelleeksi, miksi kaikista maista ja kielistä juuri Venäjä kiinnosti minua.

Tavallaan kyse on sattumasta. Minulle ja luokkalaisilleni tarjottiin mahdollisuutta aloittaa venäjän opiskelu neljännellä luokalla. Ilmoittautuminen oli sitova: jos opinnot aloitti, niitä piti jatkaa peruskoulun loppuun saakka.

En tietenkään ala-asteella ajatellut, että jatkaisin kielen opiskelua vielä yliopistossakin. Koska mahdollisuus tarjottiin, päätin tarttua siihen. Vaikka en vielä muutamaan vuoteen edes pitänyt kielen opiskelusta, jatkoin silti. En pitänyt erityisemmin fysiikastakaan, mutta peruskoulussa joutui opiskelemaan myös aineita, joista ei itse välittänyt.

Jokin muuttui yläasteen puolivälissä. Havahduin siihen, että saatoin lukea venäjänkielistä tekstiä ajattelematta sen kummemmin sitä, että se on venäjäksi. Vuosien harjoittelun jälkeen osasin vihdoin lausua kaikki venäjän ässät (seitsemän) – edes auttavasti. Yhtäkkiä havahduin siihen, miten pitkälle olin kielen kanssa päässyt.

Lukiossa olin ainoa venäjän opiskelija koko koulussa, joten kursseja ei muodostunut. Aloin opiskella etäopetuksessa Lieksan ryhmän kanssa. Alku oli hankala: kun yritin kirjautua tunnille ensimmäisen kerran, opettaja ei tietokatkoksen vuoksi tiennyt, että ryhmään oli tulossa etäopiskelija. En tietenkään silloin vielä aavistanut, että tulisin etäopiskelemaan vielä yliopistossakin.

Ehkä hienoimpia ovat olleet ne hetket, kun olen päässyt käyttämään kieltä aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Olin ylpeä itsestäni, kun osasin kysyä paikalliselta reittiä etsimääni kauppaan Pietarissa – olkoonkin, etten aivan ymmärtänyt hänen vastaustaan.

Erityisesti vaihto-opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet antoisia. Ollessani muutaman päivän vierailulla venäläisessä pikkukaupungissa isäntäoppilaat olivat hyvin innoissaan kielitaidoistani. He opettivat minulle uusia sanoja ja kysyivät yksinkertaisia kysymyksiä. Jossain vaiheessa he kysyivät tosin hieman epävarmoina, kuinka paljon heidän puheistaan oikein ymmärsin. Ilmeisesti olin uhka heidän keskeisen kommunikaationsa salassapidolle.

Monella suomalaisella on Venäjästä negatiivinen kuva, mikä on paikoin ihan ymmärrettävää. Maidemme historia pohjautuu pitkälti sotiin, ja Venäjän ulkopolitiikka aiheuttaa hämmennystä ja pahennusta länsimaissa. On kuitenkin sääli, että tuomitsemme yksittäiset ihmiset kokonaisen maan toiminnan perusteella. Ryssittely on edelleen valitettavan yleistä.

Siis miksi Venäjä? Koska itänaapurimme on paljon muutakin kuin Putin, talouspakotteet, rikkaat turistit, sodat ja vodka. Koska huhuja on tarjolla paljon, mutta ensikäden tietoa vähän.

Venäjä on mysteeri, jonka parissa työskentelen mielelläni. Pitkä matkani kielen kanssa saattaa vaikuttaa määrätietoiselta, mutta se on monen tekijän, myös sattumien, summa. Joskus juuri niistä vähäpätöisen tuntuisista mielenkiinnonkohteista kasvaa jotain suurta.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/