Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Muovin kierrättäjä tarvitsee selvät ohjeet

Muovin kierrättäjä tarvitsee selvät ohjeet

Olemme viime aikoina nähneet kammottavia kuvia valtameriin kertyneistä muovilautoista. Olemme lukeneet uutisen kuolleena löydetystä valaasta, jonka vatsasta löytyi kymmeniä muovipusseja, ja kuulleet väitettävän, että maailman merissä on tällä menolla vuonna 2050 enemmän muovia kuin kaloja. Jokainen mediaa vähänkin seuraava tietää, miten järkyttävä ympäristöongelma muovista on tullut.

Meriin päätyvä muovi jauhautuu ajan mittaan mikromuoviksi, jota on tutkimuksissa löytynyt myös Suomen rannikoilta. Kalat syövät mikromuovia, jota sitä myöten joutuu myös ihmisten ruokaan. Kukaan ei tiedä, mitä kaikkea elimistöön joutuva mikromuovi ja muovin valmistuksessa käytetyt yhdisteet lopulta aiheuttavat.

Mereen päätyvistä miljoonista muovijätetonneista noin kolmasosa on juomapakkauksia, joita heitetään luontoon (Helsingin Sanomat 14.1.). Sitä sopii ajatella, jos päähän pälähtää heittää laiturilla, veneessä tai laivan kannella tyhjentynyt juomapullo aaltoihin.

On ihan selvää, ettei tällä menolla voida jatkaa. Tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä, joista ovat ensisijaisesti vastuussa teollisuus ja poliittiset päättäjät. Mutta oma vastuumme on myös meill’ä kuluttajilla. Joka ainoalla. Suomessa käytetään erilaisia muoveja noin 80 kiloa henkeä kohden vuodessa. Siitä noin 15-20 kiloa on kotitalouksien muovipakkauksia (HS 23.1.).

Sen jälkeen, kun kierrätyspisteille pääsi viemään myös muovia, olemme naisporukoissa usein päivitelleet pelkästään kotikeittiössä kertyvän muovin määrää. Sitä ei tullut ajatelleeksi silloin, kun muovi vielä lajiteltiin sekajätteisiin tai poltettaviin sen mukaan, miten asiat oli missäkin kunnassa järjestetty.

Julkinen keskustelu muovin ympäristöhaitoista on alkanut purra. Markettien kassoilla ei juuri enää kysytä, pakataanko pakasteet tai lankakerät pieneen pussiin. Erikoisliikkeissä myyjä yhä useammin kysyy, haluaako asiakas ostaa muovipussin.

Ostaa, ei ottaa. Hyvä niin!

Kuluttajan näkökulmasta esimerkiksi paprikoiden, salaattikerien, kaalien, munakoisojen, avokadojen, lanttujen, pienten keittojuuresten ja monien muiden ruokatarvikkeiden pakkaaminen yksin kappalein muoviin on tarpeetonta. Siinä mennään muut kuin ympäristön tai tuotteiden käyttäjien tarpeet edellä. Keittiöön kertyvä muovijäte vähenisi tuntuvasti, jos raa'at kasvikset voisi itse kerätä laarista pussiin.

Ja se, mitä kertyy, voisi kiertää hyötykäyttöön tuntuvasti nykyistä paremmin, jos keräyspisteitä olisi enemmän ja ohjeet selkeitä ja helposti löydettävissä.

Ainakin minä olen lähes päivittäin epävarma siitä, mitä oma tapani käsitellä muoviroskaa tekee hiilijalanjäljelleni.

Keräyspisteisiin neuvotaan viemään tyhjiä, kuivia ja puhtaita muovipakkauksia. Mutta miten puhtaita pitää esimerkiksi voirasioiden tai pesuainepullojen olla? Muistan jostain lukeneeni, että ohutkin kerros kuivunutta ruoka- tai muuta ainetta saattaa haitata muovin jatkokäsittelyä.

Jukurttipurkin saa varmasti tarpeeksi puhtaaksi kylmällä vedellä huuhtaisemalla, mutta entä voirasia? Riittääkö pyyhkiminen talouspaperilla? Riittääkö, että pesuainepullon huuhtoo pikaisesti kylmällä vedellä, valuttaa tyhjäksi ja antaa kuivua? Miten pitää puhdistaa majoneesi- tai voidetuubi, jotta se kelpaa kierrätykseen?  On kai sentään selvää, ettei niitä kannata pestä lämpimällä vedellä?

Jos on muovipakkauksen riittävästä puhtaudesta epävarma, kannattaako se sittenkin heittää sekaroskiin, jotka meidän alueellamme menevät poltettaviksi?

Ja vielä tämä: Kosmetiikan ja tekstiilien sisältämät mikromuovit eivät välttämättä pysähdy jätevedenpuhdistamoiden sihteihin.  Moni meistä pesee pahaa aavistamatta niitä viemäriin suihkussa tai vaatteistaan, kaikissa tuoteselosteissa kun ei kerrota muovihippusista suomeksi.

"Ei sisällä mikromuovia" -maininta kuorintavoide- tai huulipunapakkauksessa voisi olla hyväkin myyntivaltti.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
20.06.2019