Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Niin hienoa, ettei osaa sanoin selittää

Niin hienoa, ettei osaa sanoin selittää

Koen saaneeni toisena pääsiäispäivänä kunnollisen onnenpotkun, kun keittiöni ikkunan alle ilmestyi kärppä. Huomasimme ensin jotain vilahtelevan vadelmikon takana. Kun otus nousi vadelmien tukirimojen varaan katselemaan ympärilleen, tunnistimme sen kärpäksi.

Minulle tuli kiire hakemaan kameraa. Sen akku oli latauksessa, joten kalliita sekunteja kului. Onneksi kärppä singahteli edelleen sinne tänne samoissa marjapusikoissa. Se pujahti melkein kokonaan lumen alla olleen mustaviinimarjapensaan viereltä lumen alle ja ilmestyi puolen metrin päässä pinnalle. Se teki kierroksia lumella ja juoksi vadelmapensaiden tukirimoille. Kun se  pysähtyi, se näytti vilkuilevan koko ajan  valppaana ympärilleen.

Ehdin napata monta hyvää kuvaa ja tarkkailla sitä kaikessa rauhassa myös ilman kameraa ennen kuin se häipyi.

Olemme aina tienneet, että pihapiirissämme asustaa kärppiä. On ollut kärpän jälkiä lumella, ja otusta itseäänkin on nähty vilaukselta, tosin vain harvoin.

Edellinen pitempi kohtaaminen kärpän kanssa oli joitakin vuosia sitten, kun tulimme häirinneeksi yhtä yksilöä autolle mennessämme. Navetan edessä seisseen peräkärryn alta luikahti salamannopeasti jotain piiloon nurkan taakse. Kohta sieltä tuli esille kärppä, joka hetken tuijotti meitä ja luikahti takaisin piiloon. Muutaman sekunnin kuluttua sama toistui, mutta kolmannella kerralla se jo pyörähtikin peräkärryn alla ja juoksi sieltä piiloon hiiri tai joku sen kokoinen mytty suussaan. Sillä oli saalis, ja sen piti päättää, uskaltaako se hakea sen.

Lapsuuden muistoihini kuuluu kohtaaminen kokonaisen kärppäperheen kanssa. Siihen aikaan heinät korjattiin latoon tai navetan ylisille, ja lasten puuhaa oli heinäkasan polkeminen tiukaksi. Seurasimme sisarusteni kanssa kaksiosaisen ladon toisella puolella, miten tyhjällä puolella vilahteli useampia erikokoisia kärppiä. Joko olimme tarpeeksi kaukana tai ne olivat tottuneet siihen, että ladossa liikuttiin.

Marjapensaissa pyörineen kärpän seuraaminen oli niin hienoa, ettei sitä osaa sanoin selittää. Oli kiva koota siitä pieni kuvasarja Facebookiin ja saada kavereilta palautetta.

Tämä tilaisuus ei ehkä toistu koskaan, mutta jo muutaman viikon päästä on mahdollisuus pysähtyä seuraamaan uusia luonnon näytelmiä. Silloin alkaa kuhista rannoilla ja linnunpönttöjen liepeillä.

Viime keväänä saimme asukkaat kahteen kottaraispönttöön. Kelpuuttavatko ne tänä keväänä yhden, kaksi, kaikki kolme vai ei yhtään? On jännittävää nähdä, vieläkö jo kymmenenä keväänä näyttäytynyt käki palaa takaisin.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
18.06.2019