Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Pähkinöitä pikku oraville

Pähkinöitä pikku oraville

Hätäilivät tuolta Ylä-Karjalan toimituksesta, että onko se Iivari vallan hukkunut lumeen vai haihtunut tyystin maisemista, kun ei alkutalven aikana isommin mölähdellyt. Täytyy myöntää, että hiljaiseloa on sillä rintamalla pidellyt, mutta sentään talvihorrokseen ei tässä ole vaivuttu.

Latasin tuossa vähän akkuja, vaikka en sähköiseen muotoon ole kuitenkaan vielä muuttunut, vaikka ilmastonmuutos on tosiasia näilläkin selkosilla. Ilmastonmuutoksella tosin ei pitkän radiohiljaisuuden kanssa ole mitään tekemistä, mutta suurien asioiden äärellä tässä alkutalvi on mennyt.

Tuli oltua herrojen kanssa marjassa pakastemarjapuolella, kun törmäsin saloja samoillessa pulskaa reppua selässään raahaavaan Nalleen. Metsän kuningas sanoi takoneensa Sampoa viime syksynä sen verran tuloksellisesti, että repussa oli reilut seitsemänkymmenen miljoonan euron edestä pähkinöitä pikkuoraville purtavaksi.

Tarttui tuo matikka sen verran huonosti lyhyisiin sarventynkiin kouluaikana, ettei sitä hirvimulli meinannut ymmärtää ennen kun pörssin kuninkaaksi ylennyt Nalle kutoi kultalangoista mallin. Sanoi turvanneensa jälkikasvunsa kalliinpuoleisen elämän. Ei tarvinnut toistamiseen muuttaa pesueen kanssa elintasopakolaiseksi Ruotsiin. Leveämmän leivän lähde oli löytynyt Itämeren takaa Vironmaalta. Mutta ne kulta-ajat olivat taaksejäänyttä aikaa, kun sivustot olivat alkaneet vuotamaan. Nyt puhalsivat jo vastaiset tuulet ja pitivät turkkia pilkkanaan, Nalle marmatti ja kohensi alas valuvaa reppua olkapäillään.

Repussa kuumottavat pähkinät oli viilennettävä ennen kuin vähemmän talousviisaat ymmärsivät kysellä niiden alkuperää. Itsepähän niitä tuli lannoitettua, ja sato on poimittava ajallaan. Ei pidä jäädä puun alle makaamaan ja odottamaan Einsteinin lailla ylikypsyneen hedelmänkannan murtumista. Silloin ollaan jo auttamattomasti jälkijunassa, Nalle jakoi talousviisauksia. Kehui vielä jättäneensä pähkinäfarmin lopullisesti sadonkorjuun jälkeen.

Lienee ukkorukka pehmenemään päin, kun jakoi oppejaan ilmaiseksi, vaikka oli niistä vielä hetki sitten seminaareilennoista laskuttanut tonnitolkulla. Tai sitten se piti hirvipoloa sen verran ymmärtämättömänä, että viisasteli vain tietämättömän kustannuksella.

Veikkasin kuitenkin, että sillä vaihtoehdot olivat vähenemään päin. Oli tainnut akselirasva loppua yhteispohjoismaisen pesukarhun rattaista ja pyykkikone alkanut yskimään pahemman kerran. Kerroin epäilykseni ääneen, ja Nalle ymmärsi yskän. Pyysi monta astetta nöyrempänä, että jos ottaisin raskaan repun kannettavaksi ja piilottelisin sitä sen aikaa vaikka Mujejärven salolla, minne lain koura ei ulotu, että pahimmat vuotosivut on tukittu ja tilanne rauhoittunut. Lupasi palkita ruhtinaallisesti. Arvatenkin pähkinänkuorilla.

Sanoin viisastuneeni jo sen verran, että arvelin heittäytyä herroiksi elelemään ja siirtyä metsän peitosta siisteihin sisätöihin. Vaikka blogeja suoltamaan, vaikka ei niillä töillä kultaa vuollakaan, eikä holveja hunajalla täytetä. Lähtiessäni heitin Nallelle vielä pähkinän purtavaksi, että jos sinä oot herra ja minä oon herra, kukas sen repun sitten kantaa. Menipä talousnero kerrankin sanattomaksi.

Iivari Hirvi

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.12.2019