Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Pitäisikö ilotulitukset jättää ammattilaisten hoitoon?

Tein eräänä 1990-luvun alkupuolen uudenvuodenaattona tietämättäni elämäni munauksen. Otin perheeseemme alkuvuodesta otetun koiranpennun mukaani ystävien asuinalueen ilotulitusta katsomaan. Ei ehtinyt monta rakettia ilmoille räiskähtää, kun tajusin, että koira on vietävä äkkiä sisälle kuuntelemaan muita ääniä.

Sen jälkeen ymmärsimme pysyä vuoden vaihtuessa kotona ja pitää koiran sisällä. Se ei ihan auttanut. Uudenvuodenaatto oli koiralle tuskaa, jos oltiin kaupungissa. Jotenkin se aavisti paukkeen alkamisen etukäteen. Se pälyili epäluuloisena ympärilleen jo alkuillan lenkillä ja piiloutui loppuillaksi kirjoituspöydän alle. Lopulta otimme tavaksi ajaa Ylikylälle uudenvuoden vastaanottoon.

En itse asiassa tunne ainoatakaan koiraperhettä, jossa ilotulitukset eivät aiheuttaisi ongelmia. Moni lähtee koirineen mökille tai kyläilemään maalle. Yhdessäkin perheessä vedetään verhot tiiviisti ikkunoiden eteen ja soitetaan hulluna pianoa niin kauan kuin lähistön ilotulitus kestää. Monissa perheissä on pakko syöttää koirille rauhoittavia lääkkeitä.

Onneksi ilman viranomaisille tehtävää ilmoitusta järjestettävää räiskintää on suitsittu edes sen verran, että sen saa aloittaa uudenvuodenaattona vasta kello 18. Eivät rajoitukset kaikkia kuumapäitä tietenkään pidättele, mutta eiköhän niitä suurin osa niitä sentään kunnioita.

En ehkä pelkästään koiraharmien takia miettisi, pitäisikö allekirjoittaa tämän kuun alussa vireille laitettu kansalaisaloite, jolla yritetään lakiteitse rajoittaa muiden kuin ammattilaisten hoitelemia ilotulituksia. Nyt harkitsen osallistumista vakavasti. Aloitteen taustalla on kovaa asiantuntemusta useista järjestöistä ja huolellisesti tehdyt selvitykset. Ne osoittavat, että huonosti hoidetut ilotulitukset ovat ihan todellinen ongelma.

Todella paha juttu ovat silmävammat, joita joka vuosi syntyy ilotulitteiden kanssa tumpuloitaessa. Iltalehden (27.12.) keräämien tietojen mukaan Suomen sairaaloissa on vuoden 2000 jälkeen hoidettu noin 520 ihmisen silmävammoja, jotka ovat syntyneet uutta vuotta juhlittaessa. Lähes puolet vammoista on tullut alaikäisille, ja viidesosassa tapauksista vamma on jäänyt pysyväksi. On se aika kova hinta paukuttelun vapaudesta!

Harva kansalaisaloite on toistaiseksi mihinkään johtanut, tuskinpa tämäkään. Mutta ainakin se on jo aiheuttanut keskustelua.

Ainahan sopii toivoa sitä kuuluisaa asennemuutosta. Että ilotulitteiden kanssa touhuaminen järkevöityisi ilman lakimuutoksia. Että oltaisiin selvin päin, käytettäisiin suojalaseja ja pidettäisiin katsojat tarpeeksi kaukana. Että tyydyttäisiin kohtuulliseen rakettimäärään.

Ja että ajateltaisiin myös ilmastonmuutosta, jota pitäisi kaikin keinoin hillitä.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
21.09.2019