Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Pyöreäpäinen maallikko pohtii terveyspalveluja

20180809_132928--kopio

Siun sote laajentaa ensi vuoden alusta asiakkaidensa valinnanvapautta (Karjalainen 19.12.).

Terveysaseman on toki saanut tähänkin asti valita vapaasti, mutta enintään kerran vuodessa ja ilmoittamalla siitä kirjallisesti sekä omaan että valittuun terveyskeskukseen.

Vuodenvaihteen jälkeen noita mutkia ei ole, vaan Siun soten alueella saa milloin tahansa mennä haluamalleen terveysasemalle, vaikkapa sille, mistä nopeimmin saa ajan.

Se helpottaa muun muassa pitkiä aikoja vapaa-ajan asunnoillaan viettävien elämää ehdolla, että myös kakkosasunto on tässä maakunnassa. Esimerkiksi mahdollisen pitkäaikaissairauden seurantaan liittyviin laboratoriokokeisiin ei enää ole pakko mennä kotipaikkakunnalle vaan käynti lähimmässä labrassa riittää.

Hieno homma!

Samaa mahdollisuutta toivoisin minäkin kahden paikkakunnan asukkaana. Harmi vain, ettei se toinen koti ole tässä maakunnassa.

Jos surullisen kuuluisa soteuudistus joskus saadaan maaliin, se saisi sisältää joustavan valinnanvapauden kaikille – ei vain kuntarajoista vaan myös maakunta- tai sotealueiden rajoista riippumatta.

Marraskuussa Keski-Suomessa kakkosasunnon omistava espoolainen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastossa (19.11.) rumbasta, johon perheineen oli joutunut, kun sairauden hoito vaati tilanteen seuraamista laboratoriokokein. Espoossa kirjoitettu lähete kokeisiin saavutti potilaan vasta, kun tämä oli jo Keski-Suomessa, eikä systeemi joustanut niin, että kokeet olisi voitu ottaa mökkipaikkakunnalla. Labrakäynti vaati 600 kilometrin automatkan. Minulle tulisi vastaavassa tilanteessa yhteensä runsaat 900 kilometriä.

Kuten espoolainen kirjoituksessaan totesi, ei tällainen nykyaikaisen digiyhteiskunnan palvelulta tunnu.

Vain jokunen vuosi sitten selvitettiin ihan vakavissaan kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuutta. Se olisi tarkoittanut sitä, että aikansa vakituisen ja mökkipaikkakunnan välillä jakavat ihmiset maksaisivat osan veroistaan kakkospaikkakunnalle ja saisivat sieltä oleskeluaikanaan täydet kuntalaisen palvelut.

Harmillista kyllä, uudistus osoittautui systeemin näkökulmasta liian monimutkaiseksi. Perustuslaki ei tee mahdolliseksi verotusta ja äänioikeutta kahdessa kunnassa.

Se ei estäne kuitenkaan jatkossa selvittämästä edes terveyden ja sairaanhoidon palvelujen organisoimista asiakkaille nykyistä joustavammiksi. 

Äkilliset tapaukset toki nytkin hoidetaan siellä, missä potilas sattuu olemaan. Oman terveyskeskuksen tai sotealueen suostumuksella pitkäaikaisen ja vakavankin sairauden hoidon voi myös kokonaan siirtää esimerkiksi toiseen sairaanhoitopiiriin. Mutta pääsääntö on edelleen se, että akuuttivaiheen jälkeen sairauden tarkempi tutkiminen ja seuranta hoidetaan omassa kotikunnassa.

Yksinkertaisinta olisi, että kahden kotipaikan ihmisen terveystiedot olisivat ajantasaisesti kahdessa pisteessä ja hänellä oikeus saada palveluja molemmista ja että mahdollista pitkäaikaista tai kroonista sairautta voitaisiin seurata molemmissa.

Sen ei luulisi olevan rakettitiedettä. Vai onko tämä pyöreäpäisen maallikon liian yksinkertaista pohdiskelua?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
29.01.2020