Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Rentoutta päihdekasvatukseen

Rentoutta päihdekasvatukseen

Maanantaiaamuna t-paitani lemusi tupakalta. En ollut itse koskenutkaan savukkeisiin, mutta Ilosaarirockin aromit olivat silti tarttuneet vaatteisiini.


Tällainen olisi saattanut saada monet teinien vanhemmat varpailleen, syystäkin. Minun perheeni kuitenkin vain nauroi koko jutulle, sillä he tiesivät, etten ollut käyttänyt päihteitä. Ja toisaalta he ehkä myös luottivat, etten tieten tahtoen pilaisi festariviikonloppuani sekoittamalla kroppaani ja suututtamalla vanhempiani.

Vaikka olenkin alle 18-vuotias, ei päihteettömyys ole ikäluokassani itsestäänselvyys. Eikä se ole koskaan nuorten keskuudessa ollut. Uskon, että merkittävä vaikutus raittiina pysymiseeni on kasvatuksessa.

Ei, vanhempani eivät ole absolutisteja tai ylisuojelevia kukkahattutätejä. Päinvastoin. Perheessämme on aina vitsailtu päihteiden käytöstä kuin mistä tahansa aiheesta, aikuiset ovat nautiskelleet lauantaisin saunakaljat ja lasten on annettu juhlistaa juhannusyötä aamuun asti, vaikka mukana olisikin ollut hiprakasta hihitteleviä sukulaisia. Enkä minä ole vielä tähänkään päivään mennessä tuntenut oloani kertaakaan turvattomaksi humalaisten aikuisten takia.

Enkä ole myöskään nähnyt tarvetta sotkea pääkoppaani päihteillä. Sillä samalla, kun olen saanut nähdä esimerkkejä alkoholin käytöstä, olen oppinut, ettei se ole edellytys hauskanpidolle. Kulunutta, mutta totta.

Näin 15-vuotiaana en koe olevani pätevä neuvomaan ketään lastenkasvatuksessa, mutta minun kohdallani rentous, huumori ja luottamus ovat tepsineen päihteiden käytön suhteen toivotulla tavalla. Toki myös esimerkiksi kaveripiirillä on ollut osuutensa asiaan. En ehkä aio olla loppuelämääni absolutisti, mutta en myöskään näe syytä möhliä festaritunnelmaa jatkossakaan alkoholilla. Vaikka silmiäni ei olekaan peitetty sellaisenkaan esimerkin kohdalle sattuessa.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019