play

Aina vähän retkellä: Pieni jokiseikkailu

Sivakkajoen sup-lautailureissu ei ongelmitta sujunut.

Sivakkajoen sup-lautailureissu ei ongelmitta sujunut. Kuva: Katri Kantola

Katri Kantola

Suunnitelmatasolla hirveän kiva idea ja kartallakin se näytti oikein hyvältä: Melonta sup-laudoilla Sivakkajärveltä Sivakkajokea pitkin kotinurkkien lähellä sijaitsevaan suvantoon.

Matkaa noin kymmenen kilometriä. Kosket kierretään maitse tai lasketellaan läpi, jos ei mene liian hurjaksi. Sup-laudan karkuremmi pitää muistaa kytkeä jalkaan kiinni. Evästä, vettä ja kuiva vaatekerta mukaan. Puolen päivän aikoihin oltaisiin luultavasti jo perillä.

Aamuinen Sivakkajärvi tarjoili parastaan, kun livuimme Elinan kanssa sulavasti veden halki sup-laudoilla kohti Sivakkajokea. Vedenpinta oli täysin tyyni ja siellä täällä hyppeli vesiötököitä, joita jokunen kala kävi pinnasta napsimassa. Järvellä vallitseva hiljaisuus oli hälinään tottuneelle hämmentävää kuunneltavaa, joten se piti paikata ihmettelyllä, kuinka hiljaista oikein oli. Sivakkajoen suu häämötti jo ja ensimmäisen kosken kohina kuului jokisuulle asti.

Hyvin pian kävi selväksi, että joessa olisi voinut olla hieman enemmän vettä, jotta eteneminen etenkin koskipaikoissa olisi ollut sujuvaa. Ensimmäinen koski meni lähinnä läpikävelyksi, koska vähäisen veden takia sup-lauta jäi jatkuvasti kiviin kiinni. Jännityskerrointa matkan varrella ei lisännyt kosken kuohut vaan se, että kestääkö ilmatäytteinen sup-lauta kaikki rysäytykset kiviin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Leväkerros kivien päällä onneksi hieman pehmensi iskuja sekä tuntui miellyttävältä neopreenisukan alla kivien päällä askeltaessa. Tarkkana tosin piti olla, ettei jalka jäänyt kivien väliin jumiin tai sattunut liukasteluja. Vesi oli mukavan lämmintä, joten välikahlailu ei sinänsä haitannut.

Alkumatkaan osui myös toinen haaste. Joen toiselta puolelta oli kaatunut puita veteen satojen metrien matkalta muodostaen läpipääsemättömän esteen. Aluksi yritimme kyllä sinnikkäästi ylittää ja alittaa puita meloen, mutta lopulta oli pakko rantautua, ottaa lauta kainaloon ja jatkaa matkaa jalan. Eteneminen ei ollut ryteikössä erityisen sujuvaa erikoiskantamuksen vuoksi. Helppoa se ei olisi ollut edes ilman kolmemetristä kantamusta.

Jokeen oli rysähtänyt käytännössä kokonaan rannalla olevan hakkuuaukon suojavyöhykkeen puusto. Jokien varsilla suojavyöhykkeen, eli hakkaamattoman ja käsittelemättömän alueen tulee olla nykyään 15 metriä rannasta, aiemmin on riittänyt kapeampikin kaistale.

Kaatuneiden puiden tukkima Sivakkajoki vei melojilta energiat heti alkumatkasta.

Kaatuneiden puiden tukkima Sivakkajoki vei melojilta energiat heti alkumatkasta. Kuva: Katri Kantola

Joenuomasta löytyi ohituskaista kaatuneiden puiden kiertämiseksi. Tässä kohdassa vähävetisyys oli plussaa.

Joenuomasta löytyi ohituskaista kaatuneiden puiden kiertämiseksi. Tässä kohdassa vähävetisyys oli plussaa. Kuva: Katri Kantola

Leveämpi suojavyöhyke olisi tässä tapauksessa luultavasti estänyt puiden kaatumisen jokeen, sillä rannan tuntumassa paikalleen jätettävien puiden juuret sitovat maa-ainesta ja puut myös pitävät toisiaan pystyssä limittyneiden juurten ja painonsa ansiosta, jolloin kova tuuli tai lumikuorma ei pääse niin helposti kaatamaan puita. Rikkomaton kasvillisuus myös sitoo hakkuualueelta valuvia ravinteita maaperään eikä päästä niitä vesistöön, mikä vähentää vesistön rehevöitymistä, eli suojavyöhykkeet ovat kaikin puolin järkevä keksintö.

Kalat ja muut vesieliöt tosin tykkäävät kaatuneista puista vedessä, ja majavillekin ryteikkö on varmasti mukava mahdollisuus mielenkiintoisille rakennusprojekteille, mutta vähempikin luultavasti riittäisi. Toki kaatuneita puita oli muuallakin joessa, mutta ne olivat melojan kannalta onneksi yksittäistapauksia.

Sivakkajoen reittiä ei voi kovin lämpimästi suositella kenellekään.

Vaikka alun rypemiseen menikin aikaa ja energiaa, oli jokiseikkailulla myös hyvät hetkensä. Rauhallisemmilla jokiosuuksilla melominen oli leppoisaa ja koskissa pääsi välillä jopa kokemaan vauhdin hurmaa, kun sup-lauta ei tarttunut ihan joka kiveen kiinni. Rehevät jokimaisemat olivat myös hienoja. Metsät, pusikot, suot, kasvillisuus, joenreunuskivikot ja kosket näyttivät vähän erilaiselta jokivinkkelistä katsottuna.

Eväiden, veden ja ajan loppumisen vuoksi jokiseikkailu oli kuitenkin jätettävä kesken suunnilleen matkan puolen välin jälkeen. Rantauduimme kohdassa, jossa Sivakkajoki tekee mutkan lähelle tietä, raahasimme sup-laudat tielle, tilasimme kyydin tien varteen ja olimme tyytyväisiä, että nilkat, varpaat ja sup-laudat olivat ehjiä kivikoiden jäljiltä.  

Sivakkajoen reittiä ei voi kovin lämpimästi suositella kenellekään. Paitsi jos on suuri tarve päästä ryömimään kaatuneiden puiden yli ja ali, vapaavalintaista vesillä liikkumisvälinettä mukana raahaten sekä kahlailemaan koskissa, niin siinä tapauksessa reitti on loistava valinta.  

Sen sijaan Nurmeksen alueelta löytyy runsaasti muita jokireittejä, jos mieli tekee jokiseikkailemaan. Hieman Sivakkajokea leveämpi joenuoma ja runsasvetisempi aika saattaisivat lisätä lajin sujuvuutta.

Jokiseikkailulla oli myös hyviä hetkiä ja sujuvia melontaosuuksia.

Jokiseikkailulla oli myös hyviä hetkiä ja sujuvia melontaosuuksia. Kuva: Katri Kantola

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta