Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Sananvapaus vaarantuu aikuisten kiusaajien takia

Katsoin perjantai-iltana äitini kanssa Pressiklubia, jossa vieraili vakavan häirinnän kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen. Hän on Turun puukotuksen uhria auttaneesta maahanmuuttajasta kirjoittamansa artikkelin jälkeen joutunut riepoteltavaksi niin nettitrollien kuin todellisten uhkailijoiden toimesta. Vainoamisen vuoksi Härkönen on joutunut vaihtamaan asuinpaikkakuntaansakin.

Minusta saattaa tulla isona journalisti. Urasuunnitelmistani tietoinen äitini kysyi ohjelman aikana hieman huolestuneena, tiedänkö, mihin olen ryhtymässä. Vaikuttajat saavat hurjasti lokaa niskaansa. Nykyään paljon enemmän kuin vuosia sitten, ja epäilen, että tulevaisuudessa ilmiö tulee vain kasvamaan.

Minua ei pelota, mutta minulla olisi syitä pelätä. Saattaa hyvinkin olla, että osa jättää journalistin urapolun kokonaan valitsematta vihapuheen takia. Ja he, jotka uhkista huolimatta pysyvät töissään, joutuvat harkitsemaan sanojaan entistä tarkemmin.

Olisi vaarallista upota neutraaliin massaan, jossa yhdestäkään uutisesta ei löytyisi sävyjä tai kannanottoja. Jos emme tuo esille kaikkia mielipiteitä, tapahtumia, tarinoita sekä ääniä, emme tiedä, mitä maailmassamme todella tapahtuu.

Rebekka Härkönen on yrittänyt luoda vuoropuhelua vihaajiensa kanssa ja vastailla asiattomaankin palautteeseen. Olisin itse todennäköisesti toiminut samoin. Vuorovaikutus vaikuttajien ja muun kansan välillä on ehdottoman tärkeää. Sitä pitää vaalia. Usein raja kehittävän kritiikin ja turhan vihapostin välillä on häilyvä.  Härkösen tapauksessa vihapuheelle annettu huomio on kuitenkin toiminut kuin bensa liekeille.

Käsillämme on melkoinen dilemma. Rajoittaisimmepa palauteen antamismahdollisuuksia journalistien työrauhan turvataksemme tai varoisivatpa toimittajat sanojaan, jotta kukaan ei suutahtaisi, lopputulema olisi sama. Joku ei saisi ääntään kuuluviin. Sananvapaus saisi kolauksen. Sananvapaus, demokratian perusta.

Tunnen olevani taas päiväkodissa. Osa ei osaa käyttäytyä ja kaikki kärsivät. Osa pelkää, että jos joku muu saa huomiota, heidän säihkeensä himmenee. Miksi emme vain voisi olla ihmisiä ja ystäviä toisillemme? Antaa kaikkien kukkia kukkia ja niin edespäin. Se ei oikeasti ole keneltäkään pois, toisin kuin vihapuhe, joka on kaikilta pois.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
29.05.2020