Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Surku harakkaparia!

IMG_3005

Monta kertaa joka kesä meillä on menty rappusille paukuttamaan käsiä yhteen, jotta harakat häipyisivät kottaraisten ja pikkulintujen pöntöiltä niiden asukkaita häiritsemästä. Sehän tiedetään, että harakka muun ravinnonhankinnan ohella myös ryöstää toisten lintujen munia ja poikasia. Että niiden puuhat ovat pistelleet vihaksi.

Ristiriitaista kyllä, nyt olen sydänjuuriani myöten pahoillani yhden harakkaparin puolesta.

Olemme seurailleet sitä kaupunkiasunnon ikkunasta Hämeenlinnassa ja saaneet tästä puuhasta paljon hupia ja oppia.

Linnut alkoivat helmikuussa puuhata naapuripihan puolella olevan lehtipuun oksanhankasessa siihen malliin, että aloimme tarkkailla niitä. Ne pohjustivat pesän rakentamista. Pesäpuu on melko tiheäoksainen. Niinpä tapa, jolla harakat keinottelivat rakennelmaansa keräämiään ohuita risuja ja tekivät yhteistyötä, alkoi olla suorastaan kiehtovaa katsottavaa. Niillä on älliä.

Kun noin puolentoista kuukauden päästä pääsimme tarkkailemaan harakkaparia uudelleen, pesä oli jo melkoinen pallo, ja parin ahkerointi sen kimpussa jatkui entistä kiivaampana. Kun pesää tarkasteli niin, että aurinko paistoi sen takaa, rakennelma oli vielä aika hatara. Maalaisjärjellä päättelin, että pitää niiden ainakin pohjaa vielä tiivistää ennen kuin sinne voi munia pyöräyttää. Mutta pesältä se yhtäkaikki jo näytti.

Otin siitä ahkerasti kuvia, ja yritin vangita niihin harakoiden mainiota yhteispeliä.

Kunnes eräänä aamuna pesää ei puun latvassa ollut. Yhtään mikään ei muistuta enää siitä. Se on huolellisesti hävitetty ja rakennustarpeet ravisteltu viimeistä risunpätkää myöten alas.

Minun sydäntäni käänsi. Harakoita ei ole näkynyt.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että pesä – kun sen ei haluttu pihassa olevan – olisi pitänyt hävittää paljon aikaisemmin. Pikkuisen lohduttaa, että rakentajat eivät olleet ehtineet aloittaa varsinaista pesimistä. Pesän pohjakin oli vielä tiivistämättä. Wikipedian mukaan harakat viimeistelevät pohjan savella. Nämä eivät vielä savikokkareita pesään kanniskelleet.

Kun googlaamalla etsin tietoja harakasta ja sen pesimisestä, päädyin lukemaan blogikirjoitusta maaliskuulta 2015. Kirjoittaja oli Lahdessa seurannut harakan pesäpuuhia samalla tavalla kuin minä Hämeenlinnassa. Eräänä aamuna hän tapasi tyhjän puun ja kuuli, että taloyhtiön huoltomies oli käynyt hävittämässä pesän. Se oli hänestä niin surullista, että hän suorastaan romahti. Ymmärrän täysin.

Bloggari kertoo kirjoittaneensa taloyhtiön isännöitsijälle sähköpostiviestin, jota ei sitten kuitenkaan lähettänyt. Siinä hän sanoi, ettei näin voi toimia. Että annetaan lintujen rakentaa pesä ja sitten tuhotaan se.

Olen samaa mieltä, olkoon mikä lintu tahansa. Meidänkin seuraamiemme harakoiden puuhat olisi voinut keskeyttää moneen kertaan ennen kuin pesä oli lähes valmis.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
14.08.2022

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/