Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Tärkeitä murheita

Tärkeitä murheita

16. Niin monta vuotta minä täytän tänä syksynä. Ihan hullua. Niin omasta kuin sukulaistenikin mielestä.

 

Alakoululaisena katsoin ysiluokkalaisia kuin aikuisia. Ajattelin heidän olevan superitsevarmoja, rohkeita ja totaalisen itsenäisiä. Nyt itse olen sen ikäinen. Enkä allekirjoita yhtäkään noista ominaisuuksista.

Jos asuisin Amerikassa, voisin käydä jo autokoulun. Saksassa saisin ostaa kaljaa. Kahden vuoden päästä olen yhteiskunnan silmissä aikuinen. Silloin voin vihdoin luovuttaa verta, käydä klubeilla ja äänestää. Mutta täysi-ikäistyminen tuo myös hirveästi vastuuta.

Tällä hetkellä elämäni on menossa juuri siihen suuntaan kuin 12-vuotiaana suunnittelinkin. Olen hakenut opiskelemaan unelmieni lukioon Joensuuhun. Kirjoitan edelleen paljon, minulla on upeita ystäviä ja ensi kesäni suunnitelmat festareista töihin ovat hurjan hauskoja. Kaikki tämä, vaikka en tunnekaan itseäni yhtä vahvaksi kuin luulin lapsena tuntevani.

Jokaisella ei mene näin hyvin, ja olen kiitollinen nykyisestä elämäntilanteestani. Unelmani ovat lähellä toteutumista. Kaksi kysymystä kuitenkin pelottavat: Mitä jos ne eivät toteudukaan ja mitä jos toteutuvat?

Kaikki uusi hirvittää. Se on luonnollista. Mutta kamalaa.

Tiedän nauravani tällekin tekstille muutaman vuoden kuluttua. Miettiväni, että olivatpa murheeni tuolloin turhia ja mitättömiä. Aivan kuten nyt ajattelen lapsuuden päiväkirjoja lukiessani. Aivan kuten aikuiset kaihoilevat opiskeluaikojaan hörähdellen.

Mutta eivät murheet oikeasti ikinä ole mitättömiä. Ne pysäyttävät ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja arvostamaan omaa arkea. Eikä minulla ole mikään kiire kasvaa aikuiseksi, ei kenelläkään saisi olla. Asiat tulevat järjestymään juuri niin kuin niiden kuuluukin. Ja kuten yksi lempparikliseistäni kuuluu: "Unelmasi eivät ole tarpeeksi suuria, jos ne eivät pelota sinua."

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019