Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Tarvitsemme lisää positiivista lapsiperhepuhetta

Niilo-heinkuu-2018

Kirjailija Juha Itkonen puhui äskettäisessä lehtihaastattelussa (Helsingin Sanomat 12.2.) lapsiperheen arjesta sävyssä, joka suuresti ilahdutti kuuden nuoren isoäitiä. Itkosen viesti oli, että lapsiperhearjesta tarvitaan lisää myönteistä puhetta.

Negatiiviset perhemielikuvat eivät huoleta kirjailijaa vain siksi, että jotkut nuoret aikuiset saattavat niiden takia jättää lapset tekemättä. Kysymys on myös siitä, että ne alkavat helposti määrittää sitä, miten perheelliset itse tulkitsevat elämäänsä.  Nähdäänkö vain kaikki se vaiva ja vastoinkäymiset vai onko päällimmäisenä sittenkin perhearjen parempi puoli?

Julkisuudessa kerrottuna lapsiperheen arki on usein uuvuttavaa, vauvaperheissä tuttua tavaraa – valvottuja öitä, vaippasirkusta, korvatulehduksia, päälle kaatuvia ristiriitaisia kasvatusohjeita, vanhempien keskinäisen ja oman ajan puutetta, hidastuvaa urakehitystä. Ihan tosia asioita toki kaikki.

Kolikon kääntöpuolella ovat onni ja ilo, hauskat tai ihan vain muuten mukavat hetket ja voittopuolisesti hyvältä tuntuva arki. Totta ja tuttua nekin. Niiden paremman näkymisen puolesta Itkonen sanoo aloittaneensa ”yhden miehen taistelunsa”.  

Onnea matkaan! Itkosen huolen taustalla on näet hänen omien havaintojensa lisäksi tutkittua tietoa.

Väestöliiton vuoden 2017 perhebarometrista ilmeni, että lähes puolet alle 30-vuotiaista ja neljäsosa 30–35-vuotiaista naisista lykkää lasten hankkimista siksi, että lapsiperhearjen yhdistäminen elämän muihin kiinnostaviin asioihin tuntui vaikealta. Lapsettomilla nuorilla aikuisilla oli barometrin mukaan myös hyvin vähän myönteisiä mielikuvia elämisestä pienten lasten kanssa. Kielteistä kuvaa barometrin vastaajat olivat saaneet muun muassa mediasta.

TV1:n Puoli seitsemän –ohjelmassa oli jokunen ilta sitten haastateltavana Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch, joka parhaillaan tekee valtioneuvoston väestöpoliittista selvitystä. Sen pohjalta on määrä tehdä väestöpolitiikkasuosituksia kestävän väestökehityksen turvaamiseksi.  

Vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt samaan aikaan, ja syntyvyys kaikkinensa on kääntynyt 2010-luvulla laskuun.  Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että moni haluaa perheen ja lapsia mutta näkee kaiken siihen liittyvän pelottavana.

Väestöliiton selvitysten mukaan vapaaehtoisesti lapsettomia suurempi ryhmä ovat  ne, jotka vielä pohtivat lasten hankintaa, mutta muun muassa lapsiperhearkeen liittyvien pelkojen takia lykkäävät sitä. Tästä ryhmästä moni jää lopulta lapsettomaksi vasten tahtoaan. Kun raskautta siirretään liian kauan, se ei enää onnistukaan.  

Myös Rotkirch kaipaa kannustavaa asennetta. ”Meidän pitäisi puhua siitä, miten Suomessa on erilaisia perheitä ja erilaisia tapoja tulla vanhemmaksi. Voit saada ensimmäisen lapsen, ja sinun ei ole pakko tehdä heti perään toista. Sinun ei ole pakko kuljettaa lapsia harrastuksiin, jos et halua. Voit luoda oman näköisesi vanhemmuuden.”

Itkosen haastattelu keräsi peräänsä paljon kommentteja. Sitä kiiteltiin, mutta osassa kommenteista henki myös loukkaantuneisuus tyyliin: mitä kenenkään lapsettomuus Itkoselle kuuluu.

Ei tietenkään kuulukaan.

Huvittavuuteen asti syvää närkästystä henki Nyt.fi-sivustolla 16.2. olleen kolumnin otsikko ”Nuoret aikuiset eivät tarvitse keskiluokkaista kirjailijaa kertomaan miten lapsettomuus harmittaa jälkeenpäin”.

Eivät tarvitsekaan, mutta eihän Itkonen sellaista väittänytkään. Hän keskittyi ihan maalaisjärkisesti ja omasta elämästään otetuilla esimerkeillä puhumaan lapsiperhe-elämän onnesta, ei toisten valintoja vastaan tai ketään ojentaakseen. Se on hyväksyttävää siinä, missä minkä tahansa itselleen tärkeän asian puolesta puhuminen.

Perheen perustaminen, jos mikä, on jokaisen oma asia, ja niin se saa onneksi Suomessa ollakin. Sitä painottaa Väestöliittokin vaikuttamisohjelmassaan. ”Jokaisella tulisi olla mahdollisuus toteuttaa omat lapsitoiveensa, halusipa hän lapsia tai ei.”

Ja yksi on meille kaikille perhemallista riippumatta yhteistä: Elämä on arvaamatonta ja ihmiset muuttuvat. Tulevaisuuttaan ei voi kukaan suunnitella loppuun asti itse.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
16.05.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/