Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Tropiikin lämmöstä nauttien Botaniassa

Tropiikin lämmöstä nauttien Botaniassa

Trooppisen perhospuutarha Botanian aulassa on perjantaiaamuna kello 7 vähän hämärää ja hiljaista. Matkallani työntekijöiden pukuhuoneeseen vastaani pörhältää pirteä vapaaehtoistyöntekijä. Jättimäisessä kasvihuoneessa loistaa kuitenkin valo. Siellä ylipuutarhuri Yrjö Vähäkallio on jo vapauttanut Juuso-kakadun häkistään ja jakelee talkoolaisille työtehtäviä. On Botanian kuukausittainen huoltopäivä, jota minä olen päässyt tet-jaksoni päätteeksi seuraamaan.

 

Ensimmäisenä hoidetaan Botanian väen yhteisen lempilapsen, 26-vuotiaan Juuso-kakadun, aamutoimet. Häkki siivotaan, juomavedet vaihdetaan, ruokakupit täytetään, vähän paijataan ja lopuksi herkutellaan juustolla. Sillä välin Juuso kiipeilee häkkinsä seinillä ja katolla hokien vierailijoiden opettamia kirosanoja ja kysellen "Mitä kuuluu?".

Juuso ei lennä, sillä sen oikea siipi on vaurioitunut kymmenen vuotta sitten remontin aikana. Tapaturma on jättänyt eläinraukalle traumat, ja siksi se nykyään kavahtaa aina tikapuut nähdessään. Vielä muutama vuosi sitten lemmikkilintuja oli Botaniassa viisi, mutta puutarhureita irtisanottaessa muista kakaduista oli luovuttava.

Juuson hoitamisen jälkeen ylipuutarhuri siirtyy seuraavaan kasvihuoneeseen. Siellä puiden latvoja täytyy leikata, jotta ne eivät pääse kasvamaan liian suuriin mittasuhteisiin. Vähäkallio kiipeää tikkaita pitkin korkealle katon rajaan, ja hetken päästä lattialle alkaa tipahdella nahkealehtisten kasvien oksia.

Minä siirryn osumavaaran välttääkseni kiertelemään muihin huoneisiin, joissa muun muassa pestään lattioita järvivedellä sekä ravistellaan puita ja pensaita. Se on tehtävä, sillä sisätiloissa ei tuule, kuten luonnossa, ja mädäntyneet hedelmät ja kuivuneet lehdet on hyvä saada putoamaan.

Trooppisella kasvillisuusalueella kohtaan lattioita luuttuavan eläkeläisen. Hän on yksi vapaaehtoisista, jotka saavat koko paikan pyörimään. Palkattuja kokoaikaisia työntekijöitä Botaniassa on vain yksi. Puutarha on toiminut osittain talkoovoimin jo neljä vuotta, mutta sen tulevaisuus on vaakalaudalla. Talousvaikeuksien vuoksi sen alasajaminen aloitetaan todennäköisesti jo ensi kesänä, mikäli uutta toimijaa tai yhteistyökumppania ei löydy. Silloin Joensuu menettäisi tärkeän turistivetonaulansa ja Suomi ainoan trooppisen perhospuutarhansa.

Näillä sijoillaan Botania on pysynyt jo 30 vuotta, ja kasveja on kertynyt aikamoinen kokoelma. Muun muassa pippuria, banaanipuita, avokadoa, sokeriruokoa, papaijaa, papyruskaislaa, bambua, vaniljaa, teepensaita, guavaa ja mangoa voi nähdä kasvavan puutarhassa. Kasvillisuuden lisäksi Botaniasta löytyy myös esimerkiksi sammakko, lisko sekä trooppisia perhosia, joita tuodaan talviaikaan kahden viikon välein kotelolähetyksinä Englannista. Vehreimmän huoneen eli trooppisen kasvillisuusalueen olosuhteet ovat ihanteelliset perhosille, ja siksi useat lajit myös lisääntyvät siellä.

Kesäaikaan Botaniassa käy vierailijoita jopa sata päivässä, mutta talvisin arkiviikot ovat hiljaisia. Kokouksia, illanistujaisia, lasten syntymäpäiväjuhlia ja koulutuksia kuitenkin järjestetään usein. Itse olin ennen tet-viikkoani piipahtanut Botanialla vain kerran, mutta toimintaan tutustuttuani ja ihastuttuani aion palata nauttimaan troopikin lämmöstä vielä useasti. Eikä ihastustani yhtään helpota se, että paikka auttoi minua pääsemään eroon perhoskammostani.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019