Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Uutisointi pursuaa arvoja

Jopa uutisiin kätkeytyy paljon arvovalintoja. Journalistin vastuulla on esimerkiksi päättää, mistä aiheista uutisoidaan, ketä haastatellaan, mistä kulmasta ja kuinka laajasti asioita käsitellään. Esimerkiksi kuvituskuvan tyylin valitseminen on jo yhdenlainen kannanotto.

Uutisoinnin luonne on muuttunut maailman kehittyessä huomattavasti. Kun muutamia vuosikymmeniä sitten ainoa informaation lähde oli paperinen paikallislehti, nykyään yhä useampi seuraa ajankohtaisia tapahtumia ja puheenaiheita netin kautta. Jokaisella on taskussaan älylaite, joka pursuaa reaaliaikaista
tietoa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Uutispalveluita on monia, ja kilpailu niiden välillä kovaa. Siksi kuluttajia yritetään toisinaan houkutella artikkelien äärelle mielestäni kyseenalaisinkin keinoin. Otsikoista pyritään tekemään mahdollisimman raflaavia ja uutisten sisällöt pidetään entistä lyhyempinä sekä tiiviimpinä. Uutisointikulttuurimme vaatii lukijoilta tarkkavaisuutta ja medialukutaitoa, sillä myös virheellisen informaation määrä lisääntyy lisääntymistään.

Uutispalveluiden väliltä löytyy paljon eroja. Esimerkiksi verorahoilla toimivan Yleisradion pitäisi ainakin periaatteessa uutisoida mahdollisimman neutraalisti useista eri näkökulmista. Sen sijaan kaupalliset julkaisut saattavat toisinaan asettaa uutisen kiinnostavuuden ja koskettavuuden asiasisältöä painavammaksi uutisarvon kriteeriksi. Otetaan tarkasteluun Jari Sillanpään huumekohun käsitteleminen medioissa. Mainostuloilla rahoitetussa Ilta-Sanomissa aiheesta on kirjoitettu yli kaksikymmentä eri artikkelia, kun taas Yle Uutiset -sivustolta tapauksesta löytyy kolme juttua. Ilta-Sanomien otsikko spekuloi ja lataa tunteita: ”Jari Sillanpään viime vuodet täynnä kriisejä: rakkaan äidin kuolema, ongelmia alkoholin kanssa, vaikea sairaus ja hankala isäsuhde”. Ylen artikkelissa taas tiivistyy vain olennainen: ”Jari Sillanpää kommentoi huume-epäilyään: 'Olen todella pahoillani'". Toimittajat tietävät aiheen kiinnostavan lukijoita, keräävän sivulatauksia sekä herättävän keskustelua, joten eihän sellaista lööppiaineista voi jättää hyödyntämättä.

Toisaalta Yleisradioa on viime aikoina kritisoitu sananvapauden rajoittamisesta. Entisen päätoimittaja Atte Jääskeläisen toiminta ei useiden mielestä ollut tarpeeksi riippumatonta tämän rajoitettua pääministeri Juha Sipilään kohdistunutta uutisointia ja hyllytettyä juttuja. Tapausten myötä muun muassa journalisti Susanne Päivärinta irtisanoutui syytettyään työnantajaansa sensuurista ja kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö tiputti Suomen lehdistönvapauden ykköspaikalta kolmanneksi. Lopulta Jääskeläinen erosi työsuhteestaan.

Kohuja tuskin olisi syntynyt, jos tapaukset olisivat sattuneet jonkun kaupallisen julkaisun toimituksessa. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että tästä älähdettiin. Yleisradio on Suomen ainoa mainostuloista riippumaton media, jonka vastuulla on huolehtia ihan koko kansan sivistämisestä, eikä sitä ole varaa menettää. Tarvitsemme edes yhden lähteen, joka asettaa neutraalin tiedottamisen ensisijaiseksi arvoksi. Silti tätäkin tekstiä kirjoittaessa jouduin kyseenalaistamaan lähteitäni paljon. Voinko uskoa, mitä Yle itse kirjoittaa aiheuttamastaan spektaakkelista ja toisaalta kärjistävätkö muut julkaisut tapausta ajaakseen omaa etuaan sekä kerätäkseen klikkauksia?

Mielestäni valitettavan usein tiedottajan omat arvot ja mielipiteet ovat luettavissa rivien välistä. Vaatii aikamoista ammattitaitoa käsitellä aiheita täysin objektiivisesti, mikäli se on edes mahdollista. Jokaisesta toimituksestakin löytyy viestijiä moneen lähtöön, joka sinänsä vähän tasoittaa tilannetta, mutta toisaalta myös saattaa aiheuttaa ristiriitoja työpaikoilla. Ehkä reiluin vaihtoehto olisi suoraan tuoda sekä lukijoille että työntekijöille ilmi julkaisun kanta ja mahdollisen poliittiset arvot tai käsitykset, jotta juttujen kontekstin päätteleminen ei jäisi täysin kuluttajan vastuulle.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.08.2020