Ikuista välivuotta viettämässä

Uutta kohti: Pettymys ja siitä selviytyminen

Uutta kohti: Pettymys ja siitä selviytyminen

Elämässä tulee välillä vastaan pettymyksiä. Itse näen, että pettymysten hetkillä otetaan miehestä tai naisesta mittaa. Pettymyksen tunteen hallinta, siitä palautuminen sekä virheistä oppiminen ovat osa itsensä kehittämistä.

Olen elämäni aikana oppinut ehkä liiankin hyvään. Perheeni tai lähipiirini suhteen ei ole ollut pettymyksiä, harrastuksissa on ollut kivaa, eikä minua ole koulussakaan syrjitty. Pahimmat pettymykset olen siis kokenut keskellä viikkoa karkkihyllyllä, kun en ole saanutkaan äidiltä lupaa ostaa karkkia. Vanhemmalla iällä pahimpia pettymyksiä olivat hävityt NHL-pelit tai kun suosikkijoukkueeni ottikin nokkiinsa ja hävisi sarjaa johtavaa joukkuetta vastaan.

Viimein, kun pettymys iski, oli se kova paikka. Minusta ei tullutkaan korkeasti arvostettua sotilaskuljettajaa. Tieto oli musertava, kolme kertaa sain yrittää käsittelykoetta, mutta jokaisella kerralla sain pettyä. Lopulta komppanian päällikön soitettua sain tietää huojentavan tiedon: olin virallisesti tippunut kurssilta. Asiasta heräsi ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta harmitti, etten pääsisi ajamaan armeijan hienoilla vehkeillä haastavia teitä. Vaakakupissa painoi kuitenkin asian varjopuoli: koin asiat stressaaviksi. Kaikki teoriapuolen kokeet ja opinnot eivät oikeastaan herättäneet mielenkiintoa. Olen käynyt lukionkin, mutta ensimmäistä kertaa ammattipätevyystunneilla meinasin nukahtaa.

En ole antanut kurssilta tippumisen vaikuttaa arkeeni. Olen alkanutkin käymään salilla ja palailemaan entiseen harrastukseeni: Lukemiseen. Sain luettua juuri Tapio Suomisen elämänkerran Urheiluhullu – Stadioneilta suljetulle osastolle. Lasse Lindqvistin kirjoittamassa kirjassa avataan suuresti arvostamani selostajan sekä toimittajan uraa. Vaikka Suominenkin on kohdannut pettymyksiä, hän ei siltikään ole lannistunut. Ehkäpä sain itsekin jotain inspiraatiota hänen kirjastaan.

Selviytyminen

Rojahdin juuri punkkaan, tilasin kurssipuvun ja odottelen pitsoja. Selviydyin siis juuri uudesta päivästä. Olen saanut tutustua ihmisiin paremmin uuden roolini kautta. Unohdin melkein mainita, että olen kirjuri. Olenkin saanut kuulla tästä ehkä hieman pilkalliseen sävyyn. Olenkin tokaissut: “Kukapas ne loma-anomukset sekä päivystäjävuorot käsittelevät?”. Ja kuten olen moneen kertaan sanonut, nautin olostani. Eikös se ole elämässä muutoinkin tärkeintä?

Elämässä tuleekin pettymyksiä. Ilman haasteita olisi tylsä elää. Ja kurssilta tippuminen ei ole maailmanloppu, C-kortin saan kuitenkin käytyä siviilissä.

Täten toivotan kaikille pettyneille onnea tulevaan!

Pettymyksestä selvinnyt kirjuri Arttu

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
18.01.2022

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/