Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Vaalihumua

blogiin

Niitä ei pääse pakoon. Vaikka välttelisi poliittista keskustelua ja polttaisi äänestysohjeet, vaalit löytävät tiensä jokaisen arkeen. Teiden varsille putkahtelee äänestyspaikkakylttejä, ja uutisissa muistutetaan, että ennakkoäänestää ehtii vielä hyvin.

Mutta miksi vaaleja edes pitäisi vältellä? Eikö ole hienoa päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin?

Kiinnostuin politiikasta ensimmäisen kerran ehkä yläasteen lopulla. Olin kyllä jo 4.-luokalla seurannut presidentinvaalien ääntenlaskentaa televisiosta, mutta lopputulos ei kiinnostanut. Myöskään vuoden 2015 eduskuntavaalit eivät hetkauttaneet, vaikka moni sanoi, että tulos oli historiallinen.

Yläasteen loppuun mennessä olin oppinut, että maailmassa olisi paljon korjattavaa. Rippileirillä opin Omar-karkkien kautta, että kahdeksan maailman rikkainta miestä omistaa yhtä paljon rahaa kuin maailman köyhempi puoli yhteensä. Yhdeksännellä luokalla katsoin dokumentin, jossa kerrottiin karjatalouden aiheuttamista päästöistä sekä eläinten kaltoinkohtelusta.

Politiikka muuttui kuivasta kiinnostavaksi, kun tajusin, että sillä todella muutetaan asioita. Eduskunnan toimintaperiaatteiden opettelu saattaa olla tylsää, mutta se auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa, jossa elämme.

Ymmärrän, kun sanotaan, että politiikka on sekavaa, epäoikeudenmukaista, vääristynyttä tai vaikeaa. Sen sijaan en ymmärrä sitä, kun sanotaan, ettei oma tai yhteinen tulevaisuus kiinnosta. On todella vaikea uskoa, että löytyisi ihminen, jolle aivan kaikki yhteiskunnalliset kysymykset olisivat täysin merkityksettömiä.

On varmasti helpompaa kohauttaa ongelmille olkapäitään kuin yrittää ratkaista ne. Varsinkin hyvässä asemassa oleva harvoin huomaa kaipailla muutoksen perään.

Turhaudun aina, kun joku lupsakasti toteaa, että mihin meillä on kiire valmiissa maailmassa. Kyseinen ihminen selvästi unohtaa ilmastokriisin, kasvavan eriarvoisuuden, koronapandemian ja ne tuhannet muut ongelmat, joista meidän pitäisi välittää. Moinen heitto tulkitaan usein vitsiksi, mutta vakavat yhteiskunnalliset ongelmat tai varsinkaan niihin kohdistettu välinpitämättömyys eivät naurata minua.

Mielestäni on siis hyvä, että edes vaalien alla havahdumme seuraamaan politiikkaa. Kunnanvaltuustojen toiminta ei tietenkään ole yhtä ruusuista kuin vaalilupauksista voisi luulla, mutta ainakin kuntalaiset ovat päässeet vaikuttamaan oman asuinympäristönsä asioihin.

Oli hienoa saada kirje äänioikeudestani, toisen kerran elämässäni. Edellinen kerta oli keväällä 2019, jolloin pääsin äänestämään eurovaaleissa (eduskuntavaalit vältin täpärästi). Olin juuri palannut Italiasta ja nukkunut kahdentoista tunnin yöunet kompensaatioksi kuluneesta viikosta. Muistan vieläkin ajatukset, jotka kirje herätti.
Päättäjät haluavat kuulla minun mielipiteeni. Se, mitä minä ajattelen, vaikuttaa lopputulokseen. Se oli ihmeellinen tunne tytölle, joka on tottunut vähättelemään itseään ja näkemyksiään.

Toivoisin kai, että tuo tunne ei sammuisi liiaksi iän ja äänestyskertojen myötä. Politiikka ei ole täydellistä, mutta ei ole mikään muukaan ihmisen varassa oleva. Silti tai ehkä juuri siksi on hienoa, että yritämme kehittää yhteiskuntaamme parempaan. Hitaasti ja kompromisseja tehden, mutta aina eteenpäin.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/