Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Välttämätöntä ravintoa vai ilmastosynti?

IMG_7753

Oma osaamiseni maanviljelyssä on pyöreä nolla ja ruokavalionikin vakiintunut kasvispainotteiseksi, mutta olen suurella mielenkiinnolla lukenut lehtijuttuja jokapäiväisen ruokamme ilmastovaikutuksista ja muun muassa peltojen hiilensidontaa parantavista hankkeista.

Karjalaisessa oli viime viikon lopulla (4.10.) juttu Carbon Action –hankkeesta ja siinä mukana olevasta rääkkyläläisestä tilasta. Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla (6.10.) oli erittäin mielenkiintoinen reportaasi ”hiiliviljelijä” Ilkka Herlinistä, joka käyttää osan suomalaisittain valtavasta varallisuudestaan Itämeren suojeluhankkeisiin ja ”ilmastoviisaan” maatalouden kehittämiseen yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Herlin väittää, että ruuantuotannossa ongelma ei ole liha vaan sen tuotantotapa, ja juttuun haastateltu Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius komppaa häntä ainakin jossain määrin.

Luonnonvarakeskuksen verkkosivujen mukaan noin viidesosa ihmisen aiheuttamasta ilmastokuormasta on peräisin ruoantuotannosta ja –kulutuksesta. Onhan se melkoinen siivu. Sitä, että monet siirtyvät luomuun tai luopuvat lihasta tai jopa kaikesta eläinperäisestä ravinnosta, ei ole syytä vähätellä. Se keino vain on toistaiseksi jokseenkin marginaalinen. Suomessakin lihan kulutus on ihan viime aikoihin asti vain kasvanut, muusta maailmasta puhumattakaan. Olennaista todellakin lienee, mitä keinoja löytyy tuottaa ruokaa nykyistä ekologisemmin.  Kulutukseen puuttuminen on vaikea juttu.

Muutama helsinkiläisvaltuutettu teki äskettäin aloitteen, että Helsinki luopuisi maitotuotteista omien yksiköittensä joukkoruokailussa – päiväkodeissa, kouluissa, vanhustenhoitolaitoksissa.

He olivat epäilemättä vakavissaan, mutta sai valtuustokeskustelu hupaisiakin piirteitä. Kun maidon karsimista tukenut valtuutettu huomautti, että ihminen on ainoa nisäkäs, joka juo toisen nisäkkään maitoa, hänelle veisteltiin, että ihminen ainoana nisäkkäänä myös keskustelee tällaisista asioista kaupunginvaltuustossa.

Ihminen on käyttänyt toisten nisäkkäiden maitoa vuosituhansia. Helsingin Sanomien tiedesivuilla kerrottiin syyskuun lopulla (28.9.) arkeologisesta löydöstä, joka todistaa esiäitiemme jo seitsemän tuhatta vuotta sitten ruokkineen vauvoja eläimen maidolla savisesta, vauvan suuhun sopivasta nokkamukista.

Terve aikuinen toki pärjää ilman maitoa, mutta sen karsimiseen laitosruokailusta liittyy monta muttaa, joita poliitikot joutuvat ilmastotalkoissa pohtimaan.

Vegaaniruokavalio – johon ei kuulu mitään eläinperäistä – vaatii varsinkin kasvaville lapsille toteutettuna äärimmäistä huolellisuutta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan varhaiskasvatusta varten tekemien ohjeiden mukaan se edellyttää ravintolisien ja täydennettyjen elintarvikkeiden käyttöä. Neuvottelukunnan suosituksessa lisäksi huomautetaan, että vegaaniruokavalion vaikutuksista pikkulasten kasvuun ja terveyteen ei voida tehdä tutkimusperustaisia johtopäätöksiä. Siihen sitä ei ole vielä riittävästi tutkittu.

Mitä järkeä olisi ottaa terveysriskejä, joista ei vielä tiedetä riittävästi, ja mahdollisesti maksaa niistä myöhemmin? Entä miten viisasta inhimillisestä näkökulmasta olisi mullistaa viimeisiä vuosiaan elävien ja monenlaisista vaivoista kärsivien vanhusten ruokavalio?  Terveet, omasta ruuastaan vastaamaan kykenevät vanhukset evät ole laitoksissa.

Sen verran olen kokeillut, että tiedän täysipainoisen vegaaniruokavalion syntyvän ihan tavallisten markettien tarjonnasta, vieläpä pitkälti kotimaisesta. Mutta kyllä vegaaniruokahyllyjen äärellä kysymyksiäkin herää. Siellä on paljon esimerkiksi soijapohjaisia tuotteita. Onko tuontisoija oikeasti ekologisempi vaihtoehto kuin kotimainen maito? Onko kookosrasva juuston valmistuksessa ekologisempi ja terveellisempi raaka-aine kuin maito? Entä ne ravintolisät? Ei kai niitäkään nollapäästöillä tehdä.

Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 46 prosenttia suomalaisista olisi valmiita tinkimään elintasostaan ilmaston hyväksi (HS 25.9.). Vahinko vain, ettei kyselyssä ei menty sen syvemmälle. Mitä se elintasosta tinkiminen käytännössä itse kenenkin kohdalla tarkoittaisi?

Sitäpä sietää jokaisen pohtia omalla kohdallaan, sillä jonain päivänä – vieläpä aika lähitulevaisuudessa – sitä laskua vääjäämättä aletaan jossain muodossa maksaa. Ei se helppoa ole, mutta ei Suomi liioin voi jättää omaa osuuttaan tekemättä sillä perusteella, että jossain Aasiassa sotketaan enemmän.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.12.2019