Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Vertti-identiteetit

Vertti-identiteetit

Ekstrovertti vai introvertti? Tällä yksinkertaisella kysymyksellä teemme toisistamme monia nopeita päätelmiä.

Sinällään kysymys on aivan tavallinen. Viihdytkö enemmän ihmisten ilmoilla vai omissa oloissasi? Yleispätevän vastauksen antaminen on kuitenkin vaikeaa.

Olen itse pohdiskellut oman sosiaalisuuteni määrää oikeastaan koko ikäni. Lapsena olin ujo ikäisteni seurassa. En uskaltanut viitata luokassa tai sanoa mielipidettäni siitä, mitä roolia haluaisin kotileikissä näytellä. Kaikilla muilla tuntui olevan jatkuvasti jotain sanottavaa, eivätkä heidän ajatuksensa jääneet keneltäkään kuulematta.

Iän myötä rohkaistuin itsekin avaamaan suuni. Teatteriharrastus sekä uudet ystävät saivat tajuamaan, että kyllä ihmiset pitävät minuakin aikansa arvoisena. Miksi en uskaltaisi olla oma itseni luokkatovereideni edessä, jos uskallan olla takkutukkainen metsäpeikko tai rääväsuinen Vilttitossu satojen ihmisten katseiden alla?

Toisaalta viime vuosina olen huomannut, että laajasta ystäväpiiristä huolimatta viihdyn usein yksin. Pidän keskusteluista, mutta kuormitun, jos ne ovat liian pinnallisia. On raskasta pitää yllä hymyä ja sanoa voivansa hyvin riippumatta siitä, mitä todellisuus on. Ennen kaikkea arvostan ihmissuhteita, joissa voi olla rehellinen, vaikka se joskus tarkoittaisikin väittelyä, itkua tai murjottamista.

Vaikka moni ehkä tunnistaakin ja tunnustaakin itsensä ekstrovertiksi tai introvertiksi, ovat roolien raamit toisinaan hyvin kankeat. Introvertti on kotona kirjaa lukeva älykkö, jota pelottaa soittaa puhelu. Ekstrovertti on juhlien keskipiste, jota pelottaa viettää ilta yksin.

Aivan kuin sosiaalisia tilanteita ja yksin ajan viettämisen tapoja ei olisi monenlaisia. Introvertiksi itsensä mieltävä voi olla hyvinkin puhelias ja avoin läheisten ystävien seurassa. Toisaalta sosiaalisinkaan ekstrovertti ei välttämättä nauti esimerkiksi ryhmätyöhaastattelusta tai seurustelukumppanin vanhempien tapaamisesta ensimmäistä kertaa.

Minusta on sääli, että arvotamme ihmisiä usein heidän sosiaalisuutensa perusteella. On paljon yleisempää painostaa introverttia lähtemään sosiaaliseen tapahtumaan “elämään vähän” kuin kehottaa ekstroverttiä viettämään rauhallista koti-iltaa. Korona-aika on ollut toki poikkeus.

Omissa oloissaan viihtyminen ei tarkoita, että jäisi jostain paitsi. Se ei myöskään tee kenestäkään itsekästä tai välinpitämätöntä. Ihmisistä voi välittää myös etäältä. Yhtä lailla ihmisistä voi olla välittämättä, vaikka heitä näkisi päivittäin.

Juuri ekstroverttiyden arvottamisen vuoksi on tuntunut vaikealta myöntää, että saatan sittenkin olla introvertti, ainakin välillä. Epäsosiaalisuuden tunnustamiseen tuntuu liittyvän ajatus siitä, etten olisikaan kasvanut ulos ujon kahdeksanvuotiaan kuoresta. Ikään kuin ihmisen identiteetti perustuisi pelkästään siihen, mitä ja miten paljon muut hänestä näkevät.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
05.12.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/