Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Yksin asuminen

Yksin asuminen

Kun olin vähän nuorempi, haaveilin aika ajoin siitä, millaista olisi asua yksin. Kun näin sisustuslehdessä kauniin olohuoneen, päätin, että minulle tulee samanlainen. Toisaalta haaveilin siitä, ettei tarvitsisi siivota muiden mieliksi. Kai olin välillä myös jo valmiiksi peloissani kaikesta siitä vastuusta, mitä kontolleni sysättäisiin.

Nyt kun olen asunut puolisen vuotta yksiössä, asiat ovat asettuneet mittakaavoihinsa. Mikään ei ole niin dramaattista kuin sen aikanaan kuvittelin olevan – hyvässä ja pahassa.

Ehkä siis kirjoitan tätä tekstiä ikään kuin nuoremmalle itselleni. Haluan kumota väitteitä, joita aikanani uskoin varmoiksi totuuksiksi. Samalla tämä toimii eräänlaisena raporttina siitä, miten yksinasuminen on sujunut.

“Yksin asuessa minun on huolehdittava kaikesta itse.”

Ei tarvitse. Tosin jos haluaa apua johonkin, sitä on pyydettävä itse. Internet ja läheiset ovat käytettävissä. Toisaalta tarpeeksi usein toistuvan toimenpiteen oppii väkisinkin. Ruokaa voi pakastaa ja vuokran saa lähtemään tilitä automaattisesti. Yhden ihmisen elämisen edellytykset on helpompi järjestää kuin luulisi.

“Minun kotiini tulee valtava kirjahylly, leveä ikkunalauta ja viljava puutarha.”

Eikä tule, vaan käytetty perushylly Tori.fi:stä ja kumipuu, joka ei mahdu kymmenen sentin ikkunalaudalle. Vessasta ei löydy kylpyammetta vaan ihan tavallinen suihku. Seinillä ei ole kalliita sisustustauluja vaan vanhoja julisteita (tai olisi, kunhan jaksaisin ripustaa ne). On ollut oikeastaan lohdullista ymmärtää, etten tarvitse niin paljoa kuin luulin. Paripuolesta sisustuksesta syntyy armollinen koti.

“Yksin asuminen on kallista.”

Verrattuna ilmaiseen lapsuudenkotiin, kyllä. Suhteutettuna muunlaisiin asumistapoihin opiskelija-asuntosäätiön tarjoama koti Kelan tukineen on kuitenkin varsin edullista. Yhden ihmisen ruokiinkaan ei kulu paljoa rahaa, jos malttaa olla syömättä ulkona liian usein. Viisas rahankäyttö opetteluttaa, mutta taloudellinen tilanteeni on silti kohtuullisen hyvä.

“Yksin asuessa tapahtuu koko ajan kaikkea jännittävää.”

Ei tapahdu, luojan kiitos. Alkusyksystä ehdin ravata kyllä muutamissa tapahtumissa, mikä oli hyvinkin jännittävää. Asunnon oveni sisäpuolella sen sijaan harvemmin tapahtuu mitään sen kummempaa. Mutta juuri se onkin mahtavaa: oma asunto on paikka, johon pääsee rauhoittumaan muun maailman vilinältä ja melskeeltä.

“Yksin asuessa olen vapaa.”

Vapaa mistä? Omien elintapojen yhteensovittamisesta muiden kanssa? Muiden ihmisten aikatauluista, kutsuvieraista tai odotuksista sinua kohtaan? Alkuvaiheessa huomasin epäröinnin hetkellä hakevani muiden mielipiteitä. Voinko katsoa tänään televisiota? Ovatko verhot tarpeeksi hyvin kiinnitetty? Lopulta omaksun sekä kotitöihin että muihinkin elämänvalintoihin oikean, itsenäisen ihmisen mentaliteetin.

“Mitä mieltä itse olet?” oli enää ainoa kysymys, jolla oli väliä. 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
16.05.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/