Aina vähän retkellä: Enää tarvitsee vain rakentaa reitit loppuun ja laittaa ne tuottamaan

Sivakkalaisen sekametsän lehtipuut olivat pudottaneet osittain jo lehtensä. Samoin olivat tehneet paikoitellen myös mustikan varvut.

Metsässä oli tilan tuntua syksyn merkkien ansiosta. Kuivahko suomätäs tuntui hauskalta juoksukengän alla. Kenkä ei kastunut, vaikka mätäs imaisikin askeleen sisuksiinsa.

Lopulta kengät tosin kastuivat, joka sinänsä oli odotettavissa. Edellinen vierailu kyseisessä metsikössä Nurmeksen reittihanketta suunnitellessa ja reittipohjaa kartoittaessa noin neljä vuotta sitten keväällä päätyi nimittäin polvia myöten tulvavedessä kahlailuun.

Soinen maasto ja Autiojoen läheisyys antoivat silloin perusteen ehdottaa tämänkin reitinosan päällystämistä osittain pitkospuilla.

Tällä kerralla haahuilin Sivakassa ihan puhtaasta uteliaisuudesta, ja toki myös harrastaakseni liikuntaa, sillä halusin nähdä, onko pitkospuu-urakka edennyt Sivakassa Valtimon suuntaan.

Tarkalleen ottaen lähdin hölköttelemään Autiotammen laavulta tietä pitkin sillan yli, jonka jälkeen käännyin vasemmalle vanhaan kuusikkoon, josta rakenteilla oleva Talonpojan taival -reitti jatkaa kulkuaan Sivakkajärven kautta Murtovaaralle ja siitä edelleen muutaman mutkan kautta Lokkiharjulle.

Matalalta paistava syysaurinko lämmitti mukavasti ja hirvikärpäset ottivat kulkijan vastaan ilmeisen mielissään. Reitinosan noin kilometrin pituiselle suo-osuudelle oli aseteltu puutavaraa sinne tänne odottelemaan pitkospuiksi päätymistä. Ilokseni sain myös huomata, että lähempänä Sivakkajärveä oli jo pieniä pätkiä pitkospuita tehty valmiiksi ja muutama jykevämpi silta oli paikallaan.

Kääntöpaikkani oli Sivakkajärven tulipaikka. Pitemmällekin olisi voinut jatkaa, mutta muistin siinä kohtaa, että samoja jälkiä pitää jaksaa myös kulkea takaisin, joten hölköttelin tekeillä olevan reitinosan käänteisessä järjestyksessä takaisin Autiotammen laavulle.

Matkalla visioin pitkän matkan polkujuoksu- tai maastopyöräilytapahtumaa Nurmeksesta Valtimon ja Hiidenportin kansallispuiston kautta Peurajärvelle, kunhan Talonpojan taival saadaan valmiiksi. Liikuntatapahtumat olisivat mainio keino saada reitit ihmisten tietoon ja väkeä kulkemaan niillä.

Reittejä kannattaisi muutenkin systemaattisesti hyödyntää Nurmeksen markkinoinnissa. Niitä ihastelemaan tulevat ihmiset tarvitsevat usein myös majoitusta ja ravintoa ynnä muita palveluita, joten vaikka reitit sinänsä ovat menoerä kaupungin budjetissa, maksavat ne toisaalla moninkertaisesti itsensä takaisin. Lisäksi niistä on iloa myös paikallisille asukkaille.

Terveisiä siis päättäjille, kun sorvaatte siellä kuumeisesti ensi vuoden budjettia. Älkää unohtako budjetista markkinointirahaa, vaikka siitä tekisikin mieli säästää. Nurmeksen metsissä olisi nyt tarjolla muutakin arvokasta kuin tukkipuuta, ja sen muun potentiaali kannattaa ehdottomasti myös hyödyntää. Suoranaista rahan tuhlausta on, jos reittejä ei laiteta myös tuottamaan.

Suolle ajetut puutavarakasat eivät toki nekään järjesty itsestään pitkospuiksi, vaan reitistön loppuun rakentamiseen tarvitaan myös rahaa ensi vuoden budjettiin. Ja sitä seuraaville vuosille, jotta reitit voidaan pitää kuljettavassa kunnossa, huussit siisteinä ja Nurmes hyvin hoidetuista reiteistään tunnettuna retkeilykaupunkina.