In my time here, I work at two different places. At Monday I work at Närekartano as some kind of IT specialist. From Tuesday to Friday I am at Ylä-Karjala. Here I take pictures, work with Photoshop, archive old pictures and last but not least write this blog.
If I had to describe the Finnish working culture in one word, I would say calm.
Tuskin olet välttynyt kuulemasta puheita eduskuntavaaleista. Olet jo saattanut kyllästyä joka kulmalla pälyileviin vaalimainoksiin. Tai ehkä olet laittanut koko homman leikiksi. Kenties liittynyt Facebook-ryhmään, jossa jaetaan hulvattomimpia vaalikömmähdyksiä. Monet ovat niin kyllästyneitä, että jättävät äänestämättä.
Yksilön vaikuttamismahdollisuudet äänestämisen kautta tuntuvat kieltämättä minimaalisilta. Koko edustuksellinen demokratia on mielestäni ongelmallinen.
Olen eduskuntavaaleissa äänestänyt vain kaksi kertaa vaalipiirissä, jossa ei ole kilpailutilannetta kahden maakunnan välillä. Vuoden 2007 ja 2011 vaaleissa Pohjois-Karjala oli vielä oma vaalipiirinsä. Sitä ennen olin ollut äänioikeutettuna kahden maakunnan muodostamissa Hämeen ja Oulun vaalipiireissä – monet vaalit kummassakin.
Viime eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalassa oltiin jo osa Savo-Karjalan vaalipiiriä, ja kohdallani palasi tuttu tilanne. Oli mietittävä kahden maakunnan asetelmaa. Kerran muistan äänestäneeni naapurimaakunnassa asunutta ehdokasta, mutta muuten olen pitänyt kiinni siitä, että ääni menee oman maakunnan ehdokkaalle.
To get the full Finnish experience, I had to try their food. In my researches, I haven’t found really outstanding or exotic food items, something like the Swedish surströmming or other. Some of the dishes are quite a bit similar to German food. Nonetheless I was curious.
Sofi Oksasen kirjoitustyylissä on jotain, joka saa minut koukkuun. Päätin lukea hänen toiseksi vanhimman teoksensa, Baby Janen, jostain syystä vasta kuultuani sen muuntuneen elokuvaksi. Aloitettuani lukemisen ahmin 200 sivua yhdessä illassa. Kirjan ulkoinen, räikeän pinkki, olemus on hämäävä. Baby Jane viittaa kasarihittiin. Ei vaikuta tyypilliseltä Oksaselta. Sellaiseksi tarina kuitenkin raskaine teemoineen ja syvine sekä riipivine henkilötarinoineen osoittautuu.
Baby Janeksi tituleerattu nimetön kertoja, elokuvasta päätellen Jonna, tapaa kapakassa valloittavan, räävittömän Pikin. He rakastuvat. Molemmat syövät lääkkeitä ja uskovat tietävänsä mielenterveydestä enemmän kuin alan ammattilaiset. Silti Jonna ei ymmärrä, mikä Pikiä vaivaa. Eikö hän rakasta tarpeeksi, kun ei suostu lähtemään yhdessä ulos päiväsaikaan eikä tapaamaan ilman alkoholia? Ja miksi ex-tyttöystävä Bossa hoitaa Pikin pyykit ja ruokahuollon?
I’m not the first nor will I be the last one, who will write about this lovely, but utterly incomprehensible language called Finnish. What’s not to love about a language with phrases like kalsarikännit or kuusi palaa. It’s just really hard to learn and I fear these 9 weeks won’t be enough, to even hold a simple conversation.
The first time shopping I was struck from the prices. I know it would be pricey, but I was shocked nonetheless. Especially the price of alcohol is way much higher than in Germany. I payed twice as much for a bottle of gin and some beers. But what should I do? I am a German, I love beer. There is also a special shop for liquors (Alko), which is only open at certain times. The cashier recognised my German and while I was paying, we exchanged some pleasantries, she in German, I in Finnish. Nice.
Jutelmia-blogia tällä foorumilla pitävä Linda yritti parin viikon takaisessa kirjoituksessaan oikoa niitä vääriä ja vihamielisiä käsityksiä, joihin hän oli törmännyt osallistuttuaan nuorten ilmastolakkoon Joensuussa. Kannattaa lukea Lindan kirjoitus.
Viime perjantaihin asti olin siinä luulossa, että mielenosoitusten arvosteleminen olisi marginaalista.
My name is Matthias Bellgardt. I’m 31 years old and an engineer in media technology. I have been coming from the town of Norden in Germany to Nurmes in Finland to work for 9 weeks as an intern. This internship is made possible by the project Horisontti. In this project young unemployed persons, at the age of 18 to 35, get a chance to live and work in a foreign land for some time.
We are a group of 11 participants and 4 social workers. Before we flew to Finland, we already met 2 months, in which we were prepared for this exchange by our social workers. In this 2 months we’ve made practices to grow together as a group, learned some cultural aspects of Finland and of course we had some languages lessons in English and a little bit in Finnish (just the basics).
Hätäilivät tuolta Ylä-Karjalan toimituksesta, että onko se Iivari vallan hukkunut lumeen vai haihtunut tyystin maisemista, kun ei alkutalven aikana isommin mölähdellyt. Täytyy myöntää, että hiljaiseloa on sillä rintamalla pidellyt, mutta sentään talvihorrokseen ei tässä ole vaivuttu.