Blogit

Tulisi joulu, jotta saisi yölläkin syödä, kuuluu vanha sanonta. Ja kohtahan se jouluyö tuolta koittaakin, jolloin saa ihan luvan kanssa käydä jääkaapilla kurkkimassa herkkua jos toista.

Voisi kuvitella, että tulevaan jouluun valmistautuminen olisi esimerkiksi pipareiden leipomista, valojen ripustamista ja veisujen soittamista. Lomat lähestyvät, eikä kukaan enää jaksaisi ajatella velvollisuuksia. Puheenaiheiden pitäisi vaihtua koronasta johonkin kevyempään, kuten lahjatoiveisiin tai glögiin.

Näin ei kuitenkaan minun tapauksessani ole. Sen sijaan, että tavoittelisin tekstilläni leppoisaa tunnelmaa, nostan esiin tulenaran aiheen. Erityisruokavaliot.

Jokos teillä alkaa olla joulukoristeet paikoillaan vai vieläkö suurin osa odottelee laatikoissa joulun lähestymistä? Taitaa aika monella jo tonttuja vipeltää nurkissa tai ainakin kynttilät loistaa harva se ilta.

Hei tonttu-ukot hyppikää voisi sopia tämän luukun aiheeksi. Sillä nyt Iivarikin on päässyt oikeaan leikkitunnelmaan, kun aloin muistella kaikkia jouluisia leikkiä. Niillä voisi vaikka jouluaattona pitkää päivää saada kevennettyä, jos vaikka koko perhe innostuisi leikkisille.

Nyt joku saattaa ihmetellä, onko se Iivari ihan täysin kajahtanut tai juonut liikaa jouluglögiä, jos katsoo päivän kuvaa. No älkäätten pelätkö, tässä yritetään vain nyt kuvastaa joulun värejä, ja mikäs siihen sopisi paremmin kuin oikein kietoutua niihin.

Kauppoihin tuntuneet ilmestyneen jo jouluisat kukatkin. On joulutähteä, hyasinttia ja ties mitä, mutta aivan kaikkea, mitä Merja Leppälahden Perinnejoulu-kirjassa mainitaan, ei taida kuitenkaan löytyä. Liekö perinteet hieman muuttuneet vuosien varrella.

Tänä aamuna iski hirveen pieni paniikki. Kaikessa hötäkässä oli unohtunut joulukorttien raapustaminen ja lähetys, ja aamutuimaan selvisi, että tänäänhän on jo viimeinen päivä, kun ne saa postijaakon kyytiin hieman halvemmalla hinnalla ja hienolla joulupostimerkillä. Ei kun äkkiä kynää sorkkaan ja kortteja riipustamaan.

Meikähirvi ihastelemassa Lucia-kulkuetta Nurmeksen kirkossa vuonna 2016.

Tänään normaalisti näkyisi pientä valonpilkahdusta siellä sun täällä, jollei tuo koronanpirulainen jylläisi edelleen maailmalla. Tiedätte varmaankin, mitä tarkoitan.

Viime päivinä minulla on ollut sellainen tunne kuin joku kurkkisi olan takaa tai hiippailisi aivan sorkkakannoilla. Mutta ketään tai mitään en ole nähnyt, vaikka olen yrittänyt kurkkia olan ja takasivun yli. Mitähän kummaa oikein on tekeillä?

Eilen sivuttiin hieman jouluisia makuja jouluherkkujen kautta, joten nythän olisi luontevaa siirtyä tuoksuihin. Varmaan jokaisella on hieman omanlaisensa hajupaljetti vai mikä paletti se nyt onkaan jouluun. Yhdelle joulun tuo piparien tuoksu, toiselle ehdoton on aidon kuusen tuoksu ja kolmas voi vaikka työntää nokkansa kanelipurkkiin päästäkseen jouluntunnelmaan.