Blogit


Iivarin joulukalenteri: luukku 22

Luukku-22-verkkoon

Jos joku ei sitä vielä eilen keksinyt, niin P. J. Hannikaisen asuinpaikallahan minä olin. Hannikainen oli nurmeslainen säveltäjä, jonka käsialaa oli muun muassa Joulupukki, joulupukki -laulun. Säveltämisen lisäksi hän sanoitti kappaleen. Mutta asiaan eli siihen, mihin nyt päädyin. Ajattelin, että nyt pitäisi oikeasti alkaa päästä toimitukselle, sillä johan ne lähettävät etsintäpartion perääni, kun olen ollut koko joulukuun teillä tietämättömillä. Tajuavatkohan ne edes lukea tätä blogia, ei voi tietää. Pääsin jo yli puoleen väliin matkaa, kun piti levähtää ja ihailla aavoja maisemia. Selkää oli silminkantamattomiin tai ainakin sinne asti, kun hieman sumuisella säällä näki. Jos arvasit, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 21

Luukku-21-verkkoon

Lipinlahden nuorisoseurahan tuo tänä vuonna juhli pyöreitä, peräti 120 vuotta, ja Tuohuspirtillehän minä olin päätynyt, joka on kylän keskuspaikka. Kauaa en siellä kuitenkaan viihtynyt, koska jäljistä tai siis niiden puuttumisesta päätellen paikalla ei oltu käyty ainakaan edellisen lumisateen jälkeen. Tylsähän sitä olisi pelkästään omassa seurassaan viettää aikaa. Lähden tallustamaan takaisin kohti Nurmesta, kunnes aloin kuulla jostain hentoa laulua. Aivan kuin joku olisi laulanut Joulupukki, joulupukki -laulua, tosin hieman aikaisessa. Äänen perässä päädyin erään talon pihamaalle, mutta sen jälkeen laulu lakkasi kuulumasta. Jos keksit, kenen entisellä asuinkodilla olin, käy kirjaamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 20

Luukku-20-verkkoon

Vaikka ei paljon laulattanut, Nurmeksen kauppatorin Laulupuutahan minä yritin tiirailla selälläni. Taisi se jonkun arvaajan vinkki olla ihan oikeassa, että puuta olisi kannattanut ihailla hieman kauempaa. Olisi nähnyt enemmänkin kuin kaukana häämöttävän latvan. Mutta koska en aikonut kuuseen kurkottaa, saati katajaan kapsahtaa, niin jatkoin matkaani ja päädyin melkoisen pitkän vaelluksen jälkeen erään kylän puisen talon portaille. Jonkinlaiset juhlatkin lie siellä olleet, kun olivat iskeneet suuria lukuja kaiteeseen. Jos keksit, mihin päädyin, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 19

Luukku-19-verkkoon

Siellähän minä olin, Nurmeksen keskustan kentällä verryttelemässä koipiani tai siis olisin verrytellyt, jos lumen valtaamalla kentällä olisi ollut tilaa. Jatkoin siis matkaani ja päädyin vielä erikoisempaan paikkaan. Vastaan tuli niin korkea honka, johon oli kaiverrettukin jotakin, että sitä piti oikein selälleen kellahtaa ihmettelemään. Ei katse muuten riittänyt tavoittamaan koko ihmetystä. Jos arvaat, minkä juurella olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivulla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 18

Luukku-18-verkkoon

Eilinen olinpaikkani taisi olla hieman visaisempi, mutta taisi Rasimäen tsasouna kuitenkin useimmille olla tuttu. Sieltä ei ihan helpolla päästykään takaisin Nurmekseen, mutta kun on vahvat sorkat, taival kyllä taittuu. Taisin kuitenkin tuiskussa taas hieman eksyä raiteiltani, kun päädyin vallan erikoiseen paikkaan. Aavaa tilaa oli silmänkantamattomiin ja lumi melko koskematonta. Siellä olisi hyvä hirvenkin juoksennella, mutta hieman tuo hanki haittaa tällä hetkellä menoa. Jos arvaat, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 17

Luukku-17-verkkoon

Pitihänä sitä tanssityttöjen hienoa Tulitikkutyttö-esitystä käydä ihailemassa, eli Pielis-areenallahan minä olin. Sieltä kyytiä kaipailin takaisinpäin, kun junaa ei enää sopivasti mennyt, ja ystävällinen herra minut otti huomaansa. Taisin nukahtaa autoon tai kävi jotenkin muuten taas pieni moka, sillä yhtäkkiä huomasin olevani jälleen kauempana kuin mitä olin aikonut. Mihin tällä kertaa päädyin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 16

Luukku-16-verkkoon

Sen verran Nurmeksen juna-asemalla menosorkkia vipatti, että pakkohan se oli hypätä junan kyytiin ja kokeilla, millaista se pendelöinti, vai miksi sitä junamatkustamista nyt kutsutaan, on. Maisemathan siinä vaihtuivat nopeaa tahtia, mutta pian alkoi tuntua siltä, että mihin kauas tässä oikein joutuukaan, jos ei hyppää kyydistä pois. Sattumalta osui juuri pysäkki kohdalle, jonka kohdalla kuljettaja hieman jarrutteli, että pääsin loikkaamaan ulos. Pehmeään lumeen pudotessani huomasin, että lähellähän näyttää selvästi tapahtuvan jotain, kun autoja saapui paikalle tasaisena virtana. Lähdin tutkimaan asiaa ja jouduin sellaiseen esitysten pyörteeseen, että sarvet pois. Joko arvaat, missä tapahtumassa eilen olin? Käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 15

Luukku-15-verkkoon

Kajasteen tanssilavallehan minun mieli, mutta korkeat hanget, nietokset estivät aikeet tällä kertaa. Josko sitten kesällä uskaltautuisi sorkkien pyöritykseen lavalle. Mutta ei auta jäädä haikailemaan kesäkelejä keskellä kauneinta talvea, joten jatkoin matkaani ja päädyin paikalle, josta kulku aukeaisi vaikka kuinka kauas. Jos siis haluaisi, mutta ei ainakaan minusta olisi jättämään kotikontuja, eli elkää peljätkö. Mutta missähän tällä kertaa olen? Käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 14

Luukku-14-verkkoon

Kun ei hiihtäminen onnistunut Kotilanvaaran hiihtokeskuksellakaan, lähdin vaeltamaan vailla päämäärää. Jotain liikunnallista pitäisi kyllä tehdä, että pääsisi joulukuntoon. Vai oliko se kesäkuntoon ja joulukunto liittyi aivan eri asiaan? Siinäpä pienen hirven pää muksahti niin käyrille, että oli pakko pysähtyä tuumimaan koko asiaa ihan uudemman kerran. Kaukaisuudessa siinsi jokin liikkumiseen liittyvä paikka, mutta sekin oli niin korkeiden hankien takana, että sorkkien pituus ei riittänyt sinne asti pääsyyn. Jos keksit, mitä katselin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 13

Luukku-13-verkkoon

Hiihtämään mielisi nyt hirven mieli. Lokkisaaren edustalla Valtimolla se ei onnistunut, joten lähdin kokeilemaan toisesta paikasta, josko sieltä löytyisi ylimääräisiä, sopivia sivakoita. Mutta onni ei ole nyt myötä hirvellä, toisessa paikassa ei näkynyt vilaustakaan ladun viilettäjistä. Lienevätkö pelästyneet pientä pyryä, joka oli jo latuakin peittämässä? Jos arvaat, minne hiihtohimoissani nyt päädyin, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuille.

Palvelemme