Blogit

Naputellessani tätä tekstiä on Suomen 100-vuotissyntymäpäivä. Joku saattaisi ehkä kirjoittaa isänmaasta, mutta minulla on mielessäni vielä tärkeämpi aihe: ystävyys.

Nytpä sattuikin Porokylän raitilla jututettavaksi kauempaa tulleita vieraita, ihan Imatralta saakka.

Joulukalenterissa ei pidetä vapaapäiviä edes itsenäisyyspäivänä. Kukahan minut ottaa syliinsä tällä kertaa juttutuokion ajaksi?

Huomasin Pehmojen yössä, että kirjastossahan saattaa olla vilinää ja vilskettä pitkälle yöhönkin. Sieltä löytyivät myös seuraavat tervehdyksen lähettäjät.

Totesin juuri, että jostain syystä olen bongaillut tervehdyksiin vain naispuolisia immeisiä. No sattuihan sitä tielle jo yksi mieskin.

Aiemmat tervehdykset ovat tulleet Nurmeksen puolelta, joten annetaanpa vuoro välillä Valtimolle.

Joulutervehdysten kerääminen senkun jatkuu.

Jouluna moni lähettää joulutervehdyksiä sukulaisille ja tutuille, ja mikäs sen mukavampaa. Minäkin halusin päästä mukaan tähän riemukkaaseen joulutunnelmaan ja antaa ihmisille mahdollisuuden kertoa jouluterveisensä blogini kautta.

En yhtään pidä sukupuolinormatiivisuudesta, varsinkaan asioiden jaottelemisesta ”tyttöjen ja poikien juttuihin”. Uskon, että niin persoonaan, toimintamalleihin kuin kiinnostuksen kohteisiinkin vaikuttaa sukupuolta paljon enemmän ympäristö. Fakta kuitenkin on, että kulttuurissamme poikien väliset ihmissuhteet ovat (vielä) erilaisia kuin tyttöjen väliset. Tytöt riitelevät enemmän kuin pojat. Olen huomannut tämän erityisesti sisarussuhteissa.

Hetken luulin jo selvinneeni haastattelu-urakastani, kunnes noustessani takaisin toimitukseen huomasin, että yläkerrassa pyöri täysin uusi mies. Birgit oli poissaollessani muuttunut tai ehkä paremminkin korvattu nuoremmalla ja parrakkaammalla versiolla. Tästä uudesta hepusta piti ottaa heti selko.