Blogit


Pyöreäpäinen maallikko pohtii terveyspalveluja

20180809_132928--kopio

Siun sote laajentaa ensi vuoden alusta asiakkaidensa valinnanvapautta (Karjalainen 19.12.).

Terveysaseman on toki saanut tähänkin asti valita vapaasti, mutta enintään kerran vuodessa ja ilmoittamalla siitä kirjallisesti sekä omaan että valittuun terveyskeskukseen.

Lue lisää...

Iivarin joulukalenteri: luukku 24

Luukku-24-verkkoon

Huh huh, jotenkin kummassa olin eilen päätynyt vielä sellaiselle sivupolulle, että olinkin yhtäkkiä Valtimolla ja Puukoulun pihapiirissä. Alkoi jo huolettaa, noinko tästä joulunvietostakaan tulee mitään, jos en millään pääse takaisin toimitukseen, kun tuntuu tämä matkanteko olevan sellaista tempoilua. Onneksi vastaan sattui ystävällinen, valkopartainen mies jonkinlaisen vetovaljakon kanssa. Hän kyseli, että mitenkäs minä tienposkeen olin joutunut. Selvittelin hieman seikkailujani, ja pieni hymynkare huulillaan miekkonen lupasi toimittaa minut suorilta takaisin toimitukseen. Hieman epäluuloisena suhtauduin lupaukseen, kun sellaisten takia olin jo muutaman kerran joutunut harhapoluille. Mutta astuin miehen rekeen, ja huis vain, olimme yhtäkkiä toimituksen edessä. Siellä minua odotti oikea joulu, kun ukko jostain säkkinsä uumenista kaiveli pienen kuusen, lahjapaketin, jouluista syötävää ja kaikkea muuta pientä. Kyllä kelpasi meidän pikku-Iivarin kanssa aloittaa kunnon joulunvietto. Joten eikun rauhallista tai riemukasta (kumpaa mieluummin haluattekaan) joulua teille kaikille!

Iivarin joulukalenteri: luukku 23

Luukku-23-verkkoon

Mitä ihmettä?! Vielä eilen olin Nurmeksen satamassa ja nyt aivan oudossa paikassa. Jonkinlainen keltainen rakennus on takana ja sen takana näytti olevan kuin jonkinlainen roomalainen amfiteatteri. Tai tuskin se ihan sellainen oli, kun penkitkin olivat puusta. Koulukellon kilinää kuului jostain, mistä sain hippulat tai siis sorkat vinkuen vauhtia, sillä koulunpenkille ei tästä hirvestä ole. Ei varsinkaan näin joulunaikaan, eikö nyt pitäisi kaikkien olla jo ansaituilla joululomilla. Jos keksit, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 22

Luukku-22-verkkoon

Jos joku ei sitä vielä eilen keksinyt, niin P. J. Hannikaisen asuinpaikallahan minä olin. Hannikainen oli nurmeslainen säveltäjä, jonka käsialaa oli muun muassa Joulupukki, joulupukki -laulun. Säveltämisen lisäksi hän sanoitti kappaleen. Mutta asiaan eli siihen, mihin nyt päädyin. Ajattelin, että nyt pitäisi oikeasti alkaa päästä toimitukselle, sillä johan ne lähettävät etsintäpartion perääni, kun olen ollut koko joulukuun teillä tietämättömillä. Tajuavatkohan ne edes lukea tätä blogia, ei voi tietää. Pääsin jo yli puoleen väliin matkaa, kun piti levähtää ja ihailla aavoja maisemia. Selkää oli silminkantamattomiin tai ainakin sinne asti, kun hieman sumuisella säällä näki. Jos arvasit, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 21

Luukku-21-verkkoon

Lipinlahden nuorisoseurahan tuo tänä vuonna juhli pyöreitä, peräti 120 vuotta, ja Tuohuspirtillehän minä olin päätynyt, joka on kylän keskuspaikka. Kauaa en siellä kuitenkaan viihtynyt, koska jäljistä tai siis niiden puuttumisesta päätellen paikalla ei oltu käyty ainakaan edellisen lumisateen jälkeen. Tylsähän sitä olisi pelkästään omassa seurassaan viettää aikaa. Lähden tallustamaan takaisin kohti Nurmesta, kunnes aloin kuulla jostain hentoa laulua. Aivan kuin joku olisi laulanut Joulupukki, joulupukki -laulua, tosin hieman aikaisessa. Äänen perässä päädyin erään talon pihamaalle, mutta sen jälkeen laulu lakkasi kuulumasta. Jos keksit, kenen entisellä asuinkodilla olin, käy kirjaamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 20

Luukku-20-verkkoon

Vaikka ei paljon laulattanut, Nurmeksen kauppatorin Laulupuutahan minä yritin tiirailla selälläni. Taisi se jonkun arvaajan vinkki olla ihan oikeassa, että puuta olisi kannattanut ihailla hieman kauempaa. Olisi nähnyt enemmänkin kuin kaukana häämöttävän latvan. Mutta koska en aikonut kuuseen kurkottaa, saati katajaan kapsahtaa, niin jatkoin matkaani ja päädyin melkoisen pitkän vaelluksen jälkeen erään kylän puisen talon portaille. Jonkinlaiset juhlatkin lie siellä olleet, kun olivat iskeneet suuria lukuja kaiteeseen. Jos keksit, mihin päädyin, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 19

Luukku-19-verkkoon

Siellähän minä olin, Nurmeksen keskustan kentällä verryttelemässä koipiani tai siis olisin verrytellyt, jos lumen valtaamalla kentällä olisi ollut tilaa. Jatkoin siis matkaani ja päädyin vielä erikoisempaan paikkaan. Vastaan tuli niin korkea honka, johon oli kaiverrettukin jotakin, että sitä piti oikein selälleen kellahtaa ihmettelemään. Ei katse muuten riittänyt tavoittamaan koko ihmetystä. Jos arvaat, minkä juurella olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivulla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 18

Luukku-18-verkkoon

Eilinen olinpaikkani taisi olla hieman visaisempi, mutta taisi Rasimäen tsasouna kuitenkin useimmille olla tuttu. Sieltä ei ihan helpolla päästykään takaisin Nurmekseen, mutta kun on vahvat sorkat, taival kyllä taittuu. Taisin kuitenkin tuiskussa taas hieman eksyä raiteiltani, kun päädyin vallan erikoiseen paikkaan. Aavaa tilaa oli silmänkantamattomiin ja lumi melko koskematonta. Siellä olisi hyvä hirvenkin juoksennella, mutta hieman tuo hanki haittaa tällä hetkellä menoa. Jos arvaat, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 17

Luukku-17-verkkoon

Pitihänä sitä tanssityttöjen hienoa Tulitikkutyttö-esitystä käydä ihailemassa, eli Pielis-areenallahan minä olin. Sieltä kyytiä kaipailin takaisinpäin, kun junaa ei enää sopivasti mennyt, ja ystävällinen herra minut otti huomaansa. Taisin nukahtaa autoon tai kävi jotenkin muuten taas pieni moka, sillä yhtäkkiä huomasin olevani jälleen kauempana kuin mitä olin aikonut. Mihin tällä kertaa päädyin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 16

Luukku-16-verkkoon

Sen verran Nurmeksen juna-asemalla menosorkkia vipatti, että pakkohan se oli hypätä junan kyytiin ja kokeilla, millaista se pendelöinti, vai miksi sitä junamatkustamista nyt kutsutaan, on. Maisemathan siinä vaihtuivat nopeaa tahtia, mutta pian alkoi tuntua siltä, että mihin kauas tässä oikein joutuukaan, jos ei hyppää kyydistä pois. Sattumalta osui juuri pysäkki kohdalle, jonka kohdalla kuljettaja hieman jarrutteli, että pääsin loikkaamaan ulos. Pehmeään lumeen pudotessani huomasin, että lähellähän näyttää selvästi tapahtuvan jotain, kun autoja saapui paikalle tasaisena virtana. Lähdin tutkimaan asiaa ja jouduin sellaiseen esitysten pyörteeseen, että sarvet pois. Joko arvaat, missä tapahtumassa eilen olin? Käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Palvelemme