Blogit

Uuden vuoden naamiaisissa esitin hippiä. Fiilistelin koko illan värikkäitä liehuhelmojani. Kerrankin oli hyvä syy pukeutua hyvän mielen kesäasuun talvella. Joulun välipäivät makoilin pitkälti sohvanpohjalla, ilman huonoa omatuntoa.

Olin tuossa pienellä kävelyllä ihastelemassa joulun koristeita ja valoja Nurmeksen kauppalassa, ja kukapa minua vastaan käpötteli aattoaamun kiireissään.

Huomenna se aatto on, ja vähän jo jännittää. Jospa jännitykset karisisivat hiihtoladulle? Sivakoituani sellaisen kymmenen kilometrin lenkin joulumieli palasi kuin palasikin!

Joulu. Minulle sana tuo ensimmäisenä mieleen materialismin, perfektionismin, siitä aiheutuvan stressin ja ärsyttävät tonttulaulut. Vasta sen jälkeen muistan kaiken kivan: läheiset, rennot välipäivät sekä suklaan paljouden.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Joulukalenterissa avautuu nyt kolmanneksi viimeinen luukku. Tähän mennessä lienevät jo kaikki lahjat ostettu?

Minuthan tunnetaan myös innokkaana lukijana, joten vietän aikaani usein myös kirjastossa, tällä kertaa Nurmeksessa. Sielläpä tapasinkin toisen lähes yhtä toimeliaan lukutoukan.

Valtimolla vastaan tulee hurjaa vauhtia potkukelkalla iloisen näköinen nainen. Hänellä on selvästi jo joulumieltä sydämessään, ja hän varmasti palaa halusta lähettää jouluterveisiä.

Kukas se tuolla rallattelee, jos ei aivan laulele? Ainakin hyvällä tuulella taitaa olla. Mennäänpä ihmettelemään!

Nyt jätetään nämä joulumessut, mutta vielä ehtii yhtä messuvierasta jututtaa ennen kuin messuportit vuodeksi sulkeutuvat.

Palataanpa vielä hetkeksi kuitenkin messutunnelmiin Nurmeksessa. Miten mahtaa olla miesten laita?