Hetken luulin jo selvinneeni haastattelu-urakastani, kunnes noustessani takaisin toimitukseen huomasin, että yläkerrassa pyöri täysin uusi mies. Birgit oli poissaollessani muuttunut tai ehkä paremminkin korvattu nuoremmalla ja parrakkaammalla versiolla. Tästä uudesta hepusta piti ottaa heti selko.
Melkein luulin jo selvinneeni kaikista, kunnes tajusin, että eikös alakerrassa ollut vielä yksi. Nopeasti kipitin portaat alas toimistonhoitaja Tiina Honkasen pakeille. Kiireisenä naisena Tiina onneksi suostui pikaiseen haastatteluun.
Marmatin viime keväänä tällä foorumilla junalipun vaihtamisen hankaluutta nykyisin, kun edes keskikokoisten kaupunkien asemilla ei ole palveluita. Se seikkailu oli pientä verrattua siihen, mitä viime sunnuntain vastaisena yönä todistin matkalla illan viimeisellä lähijunalla Tikkurilasta Hämeenlinnaan.
Jokaiselle uudelle koulukaverilleni on varmasti käynyt selväksi, etten ota opiskelemista erityisen vakavasti. Teen läksyjä silloin tällöin ja vietän hyppytunnit mieluummin ystävieni kuin koulukirjojen seurassa. Teen niin, koska tulen siitä iloiseksi.
Nyt kyllä nolottaa niin että sarvetkin punastuvat. Olen vetänyt tätä haastattelukierrosta jo ties kuinka monta viikkoa enkä ole huomioinut talon pääpomoa tai siis pomotarta mitenkään.
Saa tässä talossa kyllä ravata eri huoneiden ja kerrosten väliä, mutta jotenkin päädyin jälleen toimituksen huomaan. Siellä huomasin, että toimittaja Haverisen Mariannehan on vielä ainakin haastelematta. Pitihän jutustelu hoitaa sitten pois alta, kun yksiin satuimme.
Jopa uutisiin kätkeytyy paljon arvovalintoja. Journalistin vastuulla on esimerkiksi päättää, mistä aiheista uutisoidaan, ketä haastatellaan, mistä kulmasta ja kuinka laajasti asioita käsitellään. Esimerkiksi kuvituskuvan tyylin valitseminen on jo yhdenlainen kannanotto.
Birgitin haastattelun jälkeen tajusin, että seinän toisella puolellehan taisi olla joku toinenkin naisenpuolikas Annin lisäksi. Kipitin kavioilla rivakkaa ravia Ilmoitusvalmistuksen puolelle, jotta Meri-Kukka Okkonen ei tuntisi oloaan täysin ohitetuksi.
Annin ja Marjan haastattelujen jälkeen hirvensorkissa alkoi tuntua sellainen koti-ikävä, että pakko oli päästä välillä kotoisan toimituksen pariin.
Lukutaitoisten joukossa on tuskin ketään, joka ei tietäisi, mitä on konmarittaminen. Se on pari vuotta ollut niin ihasteltu trendi, että minä konmarittamiseen kykenemätön olen suursiivousten yhteydessä joutunut itsellenikin puolustelemaan vanhojen tavaroiden säilyttämistä.
