Näkökulma | Ja hyllyille sitten lasimaljakoita

En osannut vielä edes lukea, kun vimmana vartioin postin tuloa. Porstuaan minulle oli varattu vanha lehti, etten olisi repinyt tuoretta aviisia postintuojan käsistä. Huijaus kelpasi aikansa. ”Miten tuo tyttö on oppinut lukemaan”, äiti ihmetteli. ”Isä vähä neuvo”, vastasin. Ja kohta luin isän riesaksi Maaseudun Tulevaisuutta.