Jyri Eskelinen kiinnostui vesicrossista toipuessaan onnettomuudesta – "Ajetaan sitten vesillä, jos ei talvella pääse ajamaan"
Jyri Eskelinen valmistelemassa kelkkaa harjoitusta varten. Kuva: Risto Kuittinen
Jyri Eskelisen kipinä vesicrossiin syntyi sairaspedillä, kun pari vuotta sitten talvella kelkkareitillä tapahtunut vakava onnettomuus pakotti Eskelisen useamman kuukauden huilille.
– Katselin vain ikkunasta ulos, että parhaat puuterikelit jäävät nyt väliin. Ajattelin, että ajetaan sitten vesillä, jos ei talvella pääse ajamaan. Nyt ajot painottuvat jo enemmän kesälle kuin talvelle, Eskelinen sanoo.
Onnettomuudessa kelkan epäkuntoon mennyt takaiskari muutti ajokin käytöksen arvaamattomaksi, ja lumipattiin osuttuaan kelkka karkasi Eskelisen käsistä. Kelkka kieri edellä ja Eskelinen lensi perässä. Kun kelkka pysähtyi, Eskelinen törmäsi siihen rintakehä edellä.
– Rintalasta meni useampaan osaan ja viisi kylkiluuta poikki. Kirurgi sanoi, että oli pelkkää tuuria, että jäin henkiin. Isku jäi millien päähän sydämestä, Eskelinen muistelee.
Ambulanssille viety Eskelinen oli vain toppuutellut toisia, ettei tarvitse olla huolissaan ja arveli, että tärskyssä oli korkeintaan murtunut kylkiluita.
– Oli kuin elokuvissa, kun Kuopioon päästiin. Traumahälytys soi, ja kaikki lääkärit tuli paikalle. Varmaan oli kymmenen lääkäriä ympärillä ja hirmu härdelli päällä, Eskelinen muistelee.
– Ei sitä oikein itse ymmärtänyt, että hengenlähtö oli niin lähellä.
Läheiset seuraavat Jyri Eskelisen harrastusta toisinaan sydän syrjällään.
– On siihen jollain tavalla jo tottunut. Olipa se laji mikä tahansa, siihen liittyy riskejä, juttelee pajalle puolisonsa touhuja seuraamaan tullut Elisa Kiiskinen.
– Olen minä ollut pari kertaa kyydissäkin, Kiiskinen kertoo.
Jyri Eskelisen puoliso Elisa Kiiskinen ja tytär Milena Eskelinen tulivat katsomaan isän puuhia tallille. Kuva: Risto Kuittinen
Isä Eero Eskelinen tukee poikansa harrastusta. Kuva: Risto Kuittinen
Onnettomuuden vuoksi Jyri Eskelinen vetää rintapanssarin päällensä ilomielin. Kuva: Risto Kuittinen
Isä Eero Eskelinen pitää vesicrossia talvikelkkailua turvallisempana harrastuksena, vaikka omat vaaransa vesicrossissakin on. Siksi Eero Eskelinen on harjoituksissa mukana veneen kanssa varmistamassa tilanteen turvallisuutta.
– Järvellä hyvä puoli on, että kantoja ei ole. Talvella kilpailuissa voi aina osua johonkin puuhun tai kiveen. Riski on paljon suurempi kuin vesicrossissa.
– Hyvin pojat ajavat. Harvoin he uppoavat, Eero Eskelinen virnistää.
