Julkaistu 
Juha Hirvilammi, Suomen maatalousmuseo Sarka

Pietarin päivänä työ oli kielletty ja kalastaminen suositeltavaa

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Pietarin päivä 29.6.

Vanhoissa almanakoissa kesäkuun 29. päivä on merkitty Pietarin ja Paavalin päiväksi. Päivä muistuttaa kummankin marttyyrikuolemasta keisari Neron vainoissa vuonna 79 AD. Keskiajalla Suomessakin järjestettiin Pietarin päivänä suuria juhlia. Pietarin päivä oli yksi kirkkovuoden juhlapäivistä, jolloin töitä rajoittivat tarkat määräykset. Kaikenlainen äänekäs työnteko ja repiminen oli ankarasti kielletty. Pyykinpesu pesukartulla oli kielletty, eikä pellavamaata saanut kitkeä Pietarin päivänä.

Sen sijaan tunnetun kalastajan juhlapyhänä onkiminen oli hyvin suositeltavaa. Saattoipa onkimies lausua: ”Hei onki ottamaan, väkäleuka vääntämään. Anna Antti (Pietarin veli Andreas) ahvenia, Pekka pieniä kaloja.” Vaikka osa töistä oli Pietarin päivänä kielletty, eräät työt pyrittiin juuri tällöin tekemään. Nauris oli tapana kylvää Pietarina, etteivät tuhohyönteiset sitä söisi. Myöhäinen kylvöaika vähentää myös rikkaruohojen määrää naurispellossa. On myös uskottu nauriista tulevan tällä tavoin makeampia. Juhannuksen jälkeistä perjantaita, joka usein sattuu hyvin lähelle Pietarin päivää, on monin paikoin pidetty parhaana nauriin kylvöpäivänä. Sitä onkin kutsuttu itu- tai hikiperjantaiksi.

Kaskiviljelyalueilla Pietarin päivän aikaan kaadettiin lehtokasket. Rasiin kaadetut lehtipuut kuivuivat nopeasti kesäsäässä. Myös rukiin kylvö poltettuihin ja valmisteltuihin kaskiin voitiin aloittaa samaan aikaan: ”Kynnä, kylvä uutisella Laurin ja Perttulin välillä, vaan jos on vanhasta varoa, ala panna Pietarista”. Metsään oli myös muuta asiaa Pietarin päivänä. Tuohi oli tähän aikaan parasta kiskottavaksi, jo paksua mutta ei vielä murtuvaa. Saunavastat tehtiin myös tähän aikaan. Karjan rehuksi kerättävät lehdekset taiteltiin Juhannuksen jälkeen.

Pietarin päivää pidettiin normaalin kesän lämpimimpänä päivänä. Sanottiin, että ”talvi jouluksi tamoo, kesä Pietarin päiväksi”. Jos Pietarina satoi, sen katsottiin tuovan hyvän lypsykesän. Muitakin enteitä luettiin Pietarina: ”Jos papu ei Pietarina kuki, niin ei laskiaisena pata puti”. Vanha kansa oli myös huomannut, että isot paarmat katoavat näihin aikoihin ja tilalle tulevat tuppi- eli suppupaarmat: ”Pietari pistää isot paarmat tuppeensa”.

Kommentoi