Julkaistu    |  Päivitetty 
Marjatta Törhönen

Joensuu ja Nurmes olivat suojeluskuntatoiminnan aktiivisimpia kuntia Pohjois-Karjalassa

Jukka Partanen kertoi kotiseutuillassa suojeluskuntien perustamisesta ja alkuaikojen toiminnasta Nurmeksessa. Matti Hiltunen sai nimikirjoituksen Partasen kirjaan. Marjatta Törhönen Jukka Partanen kertoi kotiseutuillassa suojeluskuntien perustamisesta ja alkuaikojen toiminnasta Nurmeksessa. Matti Hiltunen sai nimikirjoituksen Partasen kirjaan.

Venäläistämispolitiikka leimasi Suomen viimeisiä vuosikymmeniä osana Venäjää. Ensimmäinen sortokausi alkoi suuriruhtinaskunnassa vuonna 1899. Suomalaiset uhmasivat sortoa eri tavoin, muun muassa passiivisella vastarinnalla. Jyrkimmin sortoa vastustivat aktivistit. Heidän toimintansa loi pohjan jääkäriliikkeelle sekä suojeluskuntajärjestöille myös Pohjois-Karjalassa.

Historian tutkija, tohtori Jukka Partanen kertoi suojeluskuntien perustamisesta ja alkuaikojen toiminnasta Nurmeksessa museon ja Nurmes-seuran yhdessä järjestämässä kotiseutuillassa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Sekasortoista aikaa

Näkyvimpiä aktivisteja 1900-luvun alkupuolella Nurmeksessa olivat Matias Calonius, Ulric Damstén sekä Antti ”Buuri” Korhonen.

Aktivistien tavoitteena oli Jukka Partasen mukaan irrottaa Suomi Venäjästä. He ryhtyivät kouluttamaan suomalaisista maanpuolustusjoukkoja, ja jääkäriliike sai alkunsa. Syksyllä 1915 värjäystoiminta lisääntyi Nurmeksessakin. Yhdeksi etappi- ja turvapaikaksi muodostui Damsténin talo Porokylässä. Aktivistien vaimot kuuluivat usein lottajärjestöön.

Maaliskuun vallankumous Venäjällä 1917 mullisti asiat myös Suomessa. Vallankumousta juhlittiin esimerkiksi Joensuussa kolme päivää.

– Nurmeksessakin Matti Paulamiehen muistelmien mukaan hypittiin tasajalkaa ja kiljuttiin riemusta uutisen ehdittyä tänne, Partanen kertoi.

Yhteiskunnalliset olot olivat sekasortoisia, oli elintarvikepula, suuri työttömyys ja järjestysvalta oli romahtanut.

– Nurmeksessakin oli venäläisiä sotilaita vielä vuonna 1916 linnoitustöissä. Täkäläiset kieltäytyivät työpulasta huolimatta menemästä ryssille töihin, Partanen sanoi.

Vuoden 1915 lopulla Nurmekseen oli muuttanut asemamieheksi Edmund Kalsta (aikaisemmin Grönberg), joka oli innokas värväri ja itsekin jääkäri. Hän palasi Saksasta Suomeen 1918 ja oli täällä suojeluskunnan ensimmäinen paikallispäällikkö.

Ylikylä ensin

Kesä 1917 oli kaikkein levottominta aikaa. Elokuussa Nurmeksen kauppalanvaltuustolle tehtiin aloite kunnallisen suojeluskunnan perustamisesta. Se johti toiminnan kunnallistamiseen pian myös maalaiskunnan puolella.

– Jokaiseen kylään määrättiin suojeluskuntapäällikkö ja hänelle varamies, Jukka Partanen kertoi.

Ensimmäinen kyläsuojelukunta perustettiin Ylikylään lokakuun alussa. Myös sosialistit kokosivat omia järjestyskaartejaan.

– Niitä syntyi Lipinlahteen ja Sivakkavaaran, mutta toiminta oli vähäistä ja hiipui nopeasti, Partanen jatkoi.

Edellä mainittujen aktivistien lisäksi alkuaikojen johtomiehiä Nurmeksessa olivat muiden muassa Sofus Aallonheimo, E. Backberg, Tuomo Heikura, H. Kaarna, Vilho Kuittinen, Veikko Linnoila ja Urho Peltonen.

Joukkojen koulutustaso kohosi, kun Nurmekseen perustettiin vuonna 1918 oma koulutusleiri ja kouluttajaksi saatiin jääkäri Urho Sihvonen. Nurmeksessa sotilaskoulutusta sai yli 1 200 miestä rintamalle.

Harjoituksia pidettiin Partasen mukaan Pielisen jäällä sekä kauppalantalolla. Perustettiin niin sanottuja lentäviä osastoja, jotka lähtivät tarvittaessa suojelutehtäviin kotikunnan ulkopuolellekin.

– Nurmeksessa toimi jopa ratsuväkiosastokin, jota johti B. Envald, Partanen kertoi.

Suojeluskunnat toimivat vuosina 1918–1944 maanpuolustusjärjestönä, joka lakkautettiin valvontakomission määräyksellä syksyllä 1944.

Kommentoi