Julkaistu 
Suomen maatalousmuseo Sarka

Rekon päivästä ennustettiin heinäsäitä

Rekon päivä 12.3.

Säiden suhteen tuntuvat maailmankirjat olevan sekaisin. Monet arvailevat, seuraako poikkeuksellisen lauhaa ja vähälumista talvea ankara takatalvi vai aikainen kesä. Säitä pitkällä aikavälillä ei pystytä varmasti ennustamaan ja näin oli asia myös perinteisen maatalouden aikaan. Sääilmiöiden luonnontieteellisten selitysten puuttuessa niiden liittäminen uskontoon tai uskomuksiin loi kuitenkin turvallisuutta ja jonkinlaista hallinnan tunnetta tulevaisuudesta. Yleensä merkkipäivien sään katsottiin tarkoittavan ennusmerkkiä tulevista säistä. Rekon päivän säästä ennustettiin heinäajan säitä. Jos tuona päivänä oli pakkasta tiesi se heinäajalle poutaa, jos tuiskutti lunta, tiedossa oli hallaa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Reko-nimi on suomennos nimestä Gregorius, ja muistopäivää 12. maaliskuuta vietetään katolisessa kirkossa paavi Gregorius I kuoleman muistoksi. Pyhä Gregorius I eli vuosina 540-604 ja toimi paavina vuodesta 590 kuolemaansa saakka. Hän oli Rooman kirkon aseman merkittävä rakentaja, joka aloitti suuren käännytystoiminnan ja tehosti verotusta varmistaakseen kirkon taloudellisen riippumattomuuden.

Varhaisessa ajanlaskussa kevätpäiväntasaus ajoitettiin Rekon päivään, ja tästä muistutti pitkään latinankielisestä värssystä suomennettu muistisääntö: ”Lamber ja Greus wuos wuodelt ain, Päivän ja Yön tuowat tasain.” Kevätpäiväntasaus asetettiin katolisen kirkon piirissä kuitenkin jo vuonna 1572 maaliskuun 21. päivään, jossa se edelleen on. Samalla oikaistiin jälkeen jäänyttä ajanlaskua 10 päivää.

Ajan kulua seurattiin Suomessa jo varhain puisten kalenterisauvojen avulla. Näihin riimusauvoihin oli veistetty merkki vuoden jokaiselle päivälle ja näiden viikonpäivämerkkien viereen erityiset merkkipäivät. Rekon päivän kohdalla sauvoissa käytettiin varsinkin rannikolla ankkuria, joka sisämaassa ymmärrettiin kauppiaan vaa’aksi. Niinpä sanottiin, että: ”Talonpoika kokoilee viimeiset puntarikalunsa ja lähtee sinä talvena viime kerran kaupunkiin, tekee porvarinsa kanssa vuoden rätingin saadakseen verorahat” (Pudasjärvi 1854)

 

 

 

Kommentoi

Uusimmat blogikirjoitukset

Se, että muuttaa korona-aikana uuteen kaupunkiin, ei omien kokemuksieni mukaan estä uusien tuttavuuksien löytämistä. Ongelma on pikemminkin siinä, ett...
Karjalaisen Hän kävi täällä –palstalla muisteltiin viime viikon lopulla saippuasarja Kauniiden ja rohkeiden henkilön Carolinen (Joanna Johnson) vierai...
Pöö, osa teistä saattaakin muistaa minut. Suurin osa taas ei. Viime kuukausien työ- sekä armeijakiireiden takia paperille rustailu on jäänyt vähemmäks...