Julkaistu 
Heikki Rissanen

Itäkaupunki oli rautatieläisten ja poliisien suosimaa aluetta

Lapion varressa oikealla on Veikko Asikainen. Pieni poika vasemmalla on Matti Asikainen. Kuva on vuodelta 1952. Asikaisten kotialbumi Lapion varressa oikealla on Veikko Asikainen. Pieni poika vasemmalla on Matti Asikainen. Kuva on vuodelta 1952.

Kun aseet olivat vaienneet rintamilla ja miehet kotiutettu jatkosodan jälkeen, edessä oli riekaleisen maan jälleenrakentaminen. Rintamalta kotiutuneiden lisäksi asutettavana oli satoja tuhansia kotinsa rajan taakse menettäneitä.

Raju rakentaminen näkyi ja tuntui myös Ylä-Karjalassa. Väestömäärän kasvaessa myös Nurmeksen kauppala kaipasi lisää elintilaa, ja katseet kääntyivät Mikonsalmen yli. Uudisrakentamisen alue oli erityisesti rautatieläisten ja poliisien suosimaa aluetta, varsinkin nykyinen Pitkänrannankatu, joka kansankielessä muuntui pian Pamppukujaksi.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Olihan täällä turvallista varttua. Tosin varjopuolena oli, että kun alueella asui paljon poliiseja, se haittasi ”harrastustoimintaa”, veistelee ikänsä Itäkaupungissa asunut Matti Asikainen.

Asikaisen isä, Nurmeksen kunnalliselämässä kunnostautunut Veikko Asikainen oli yksi alueelle rakentaneista rautatieläisistä. Hän pääsi rakentamaan omaa kotiaan olympiavuonna 1952. Myös perheen äidillä oli oma rooli rakennustarvikkeita hankittaessa.

– Isä rakensi, ja äiti kiersi keräämässä tarvikkeita. Nauloja kerättiin tulipalojen jäljiltä kaukaakin. Kun rautatieläisillä oli vapaalippu junaan, käytettyjä nauloja ja muita rakennustarvikkeita hankittiin pitkienkin matkojen päästä, Matti Asikainen kertoo.

Olympiakesä oli poikkeuksellisen sateinen, mikä viivästytti rakennusprojektia. Päivällä pystyyn kaivettujen perustusmonttujen seinämät liestyivät, ja ne oli kaivettava aina uudelleen ja täytettävä savimonttua soralla. Kun homma oli uusittu riittävän useasti, koitui se rakennelmien eduksi. Savimaa oli siinä sivussa vaihtunut routimattomaksi soraksi.

Tiiviissä yhteisössä yhteisöllisyys oli voimissaan, ja naapuriapu oli itsestäänselvyys. Matti Asikaisen kohdalla yhteisöllisyys naapurin kanssa syveni, kun askeleet kävivät yksiin kadun vastakkaiselle puolen muuttaneen naapurin tytön, tulevan puolison kanssa. Sittemmin Matti ja Kaisu Asikainen rakensivat oman talon samalle tontille.

– Ei tullut aikanaan hankittua mopoa, niin en tämän pidemmälle osannut lähteä, Matti Asikainen myhäilee.

Kommentoi

Uusimmat blogikirjoitukset

Tai siis tarkemmin, kaikki yksi tietä vievät Murtovaaralle, mutta muuten alueelle pääsee monesta suunnasta. Ennen muinoin Murtovaaran Kruununmetsätorp...
Tämä kesä on ollut itselleni poikkeuksellinen. Höljäkän metsien sijasta olen viettänyt sen kaupungissa. Vaikka iso osa kesästäni onkin mennyt töissä, ...
5.7.2021 lähdin kohti Kajaania, Kainuun prikaatia. Vajaa vuosi myöhemmin 8.6.2022 palasin Nurmekseen. Toki siinä välissä kävin lomilla ja vietin aikaa...