Julkaistu 
Risto Kuittinen

Valtimolaiset kahvilat olivat monen alan yrityksiä – mukaansa saattoi saada niin paistilihat kuin rohdotkin

Valtimon vanhaa kylänraittia. Vasemmalla näkyy Jukolan kahvila, sitten Timosen matkustajakoti ja kahvila ja Raja-Karjalan myymälä. Oikealla Osuuspankin talo ja Kauppayhtiön myymälä. Valtimon kunnan kokoelmat Valtimon vanhaa kylänraittia. Vasemmalla näkyy Jukolan kahvila, sitten Timosen matkustajakoti ja kahvila ja Raja-Karjalan myymälä. Oikealla Osuuspankin talo ja Kauppayhtiön myymälä.

Valtimon keskuskadun varrella on ollut 1900-luvun aikana lukuisia eri kahviloita, joista osa oli hyvinkin lyhytaikaisia. Yksi niistä oli Kaltilan baari, jota ehti pitää kolme Kaltiloiden sukupolvea Keskuskatu 31:n rakennuksessa 1930-luvulta aina vuoteen 1969 saakka.

Kahvilan perustivat alun perin Siiri ja Tahvo Kaltila, jotka muuttivat Nurmeksesta Valtimolle junaradan rakentamisen aikoihin 1920 ja -30-lukujen taitteessa. Lisääntyneessä ihmisten liikkumisessa nähtiin tilaisuus, kertoo Kaltiloiden lapsenlapsi Raili Levy (os. Kaltila).

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Mummi oli monessa mukana. Kahvilatoiminnan lisäksi hän ajoi taksia, toimi vakuutusasiamiehenä ja kunnallisvaltuutettuna. Ukki puolestaan toimi teurastajana piharakennuksessa ja myi baarin kellarissa lihaa, Levy muistelee.

Kaltilan baarin valikoimassa oli kahvin lisäksi niin munkit kuin viineritkin. Ruokalista oli lyhyt, ja ruokana yleensä oli joko karjalanpaistia, hernekeittoa tai kesäisin kesäkeittoa. Viimeisiin toimintavuosiin mahtui myös alkoholilainsäädännön vapautuminen.

– Kaljanmyynti oli yhtä hullunmyllyä. Toisinaan, jos tiskillä ei humaltuneelle myyty olutta, ihmiset saattoivat kävellä yläkertaan meidän yksityisiin tiloihin ilmoittamaan, että tytöt alhaalla eivät myyneet kaljaa, Levy kertoo.

Nykyisen K-Marketin rakennuksen paikalla sijaitsi puolestaan 1970-luvun alkuun saakka Timosen matkustajakoti ja kahvila. Toimintaa pyörittivät suntionakin toiminut Otto Timonen ja hänen vaimonsa Iida Timonen.

Timosten lapsenlapsi Helena Kilpeläinen muistelee lapsuudestaan 50–60-lukujen taitteesta, että kahvilassa oli myynnissä myös lääkkeitä. Iida Timonen saikin apteekkitoiminnan vuoksi liikanimen Tippa-Iita.

– Kahvilassa oli käsiapteekki niitä varten, jotka eivät päässeet varsinaiseen apteekkiin Nurmekseen. Käsiapteekista sai muun muassa Hota-pulveria hammassärkyyn ja kamferitippoja muihin vaivoihin, Kilpeläinen kertoo.

Kommentoi