Julkaistu 
Heikki Rissanen

Kaistale teollistumisen historiaa

Seppo Pölönen tallensi tervatehtaaseen liittyvää tietoa nauhurilla ja kiinnitti jo olemassa olevan tiedon laminoituna takana näkyvän tervatehtaan uunin kivikehtoon. Heikki Rissanen Seppo Pölönen tallensi tervatehtaaseen liittyvää tietoa nauhurilla ja kiinnitti jo olemassa olevan tiedon laminoituna takana näkyvän tervatehtaan uunin kivikehtoon.

Kuivan mäntykankaan siimeksessä säilynyt kivinen kehto Lipinlahdella kätkee sisälleen kaistaleen Nurmeksen teollistumisen historiaa. Viime vuosisadan alkupuolella toimineen tervatehtaan rauniot herättävät kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin antavat valmiita vastauksia. 
– Lipinlahti oli monipuolinen teollisuuskylä. Mitä muuta pienteollisuutta metsien kätkössä lienee ollut, sitä sopii vain arvailla, tervehti kylätoimikunnan puheenjohtaja Lahja Mustonen tulijoita, kun Nurmes-seuran kotiseuturetki jalkautui Seppo Pölösen ja seuran puheenjohtajan Risto Piirosen johtamana vanhan tervetehtaan maisemiin.
Retkelle osallistui 32 paikallishistoriasta kiinnostunutta. 
– Tervatehdas ajoittuu aikaan, kun rataa rakennettiin. Rata aukaisi tervalle maailmanlaajuiset markkinat, Piironen totesi tervehdyssanoissaan.
 Retken tavoitteena oli kerätä tietoa perimätiedon mukaan 1920-luvulla toimintansa lopettaneen tehtaan historiasta. Tietoa on säilynyt tähän päivään varsin nuukasti.

Tervaa tuutin täydeltä

Tervatehdas tuotti tervaa retorttiuunissa teollisesti ympäri vuoden. Tehdaskokonaisuus muodostui kahdesta rakennuksesta. Kruununa uunirakennuksen katolla oli tuulimylly, joka jauhoi laitoksen käyttämän sähkön.
Vaikka tehtaan puurakenteet ovat maatuneet, kauppias Matti Timosen perustaman tehtaan muisto elää ja säilyy suuressa kivikehässä. Sen sydämenä oli peltikupuinen retorttiuuni, missä puut hiillettiin. Tulipesän palamiskaasut kiersivät kehän ja uunin välisten palokanavien ohjaamina uuniin kylkiä pitkin pitäen pannun kuumana ulkoapäin. Terva sivutuotteineen johdettiin putkea pitkin tervantiivistäjään, joka sijaitsi omassa rakennuksessaan. 
– Kolmentoista kuutiometrin uunista saatiin kertalatauksella neljästä viiteen tynnyrillistä tervaa. Kun tynnyri on 125 litraa, tervaa valui latauksella noin parisataa litraa, tervatehtaan historiaan perehtynyt Seppo Pölönen listasi tuotantolukuja.
Tervan lisäksi kertalataus tuotti 160–230 litraa tärpättiöljyä, 40–50 litraa pikiöljyä, 500–740 litraa puuetikkaa, kansankielessä tervan kusta. Kertalataus tuotti sysiä eli puuhiiltä noin 50 hehtolitraa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Ampu tulee

Tervatehtaan työntekijöiden tiedettiin olleen etupäässä omalta kylältä. Myös tehtaan käyttämä tervaspuu kerättiin lähimetsistä. Elettiin aikaa, jolloin panostaminen kuului jokamiehen oikeuksiin. Ampumislupa oli sillä, jolla oli dynamiittia hallussa. Perimätieto ei kerro ampumisesta syntyneen suurempia vahinkoja, mitä nyt joku menetti sormen tai kaksi.
Puun keruuseen osallistuivat aikalaiseen tapaan isät poikineen.
Aika on vienyt tervatehtaalla työskennelleet jo manan majoille. Muutamia aikalaisten muistoja on kuitenkin säilynyt lehtileikkeissä.
”Minä olin siinä kuusi seitsemän-vuotias, kun olin isän apuna keräämässä tervaksia. Isä räjäytti tervaskantoja, ja kun niiden kappaleita levisi laajalle alalle, minä olin keräämässä niitä”, muistelee Tauno Meriläinen Ylä-Karjala -lehden jutussa lokakuussa 1997.
Nämä muistot ja muu tiedossa oleva tervatehtaan historia jäi Nurmes-seuran retken jäljiltä tervauunin kivikehtoon tietoiskuksi paikalla piipahtaville.

Uutta tietoakin tihkui

Kotiseuturetki poiki kaivattua lisätietoa sangen vähän. Jotain uutta kuitenkin saatiin.
Tehdasalue on kuulunut Paavolan tilaan ja on ollut vuokrattuna tehtaalle sen toiminnan ajaksi, tiesi Kalevi Mustonen. Mustonen sai myös aikanaan kuulla isältään, että tehtaan hiilen hienojakoista jätettä käytettiin muun muassa tilan tiilinavetan seinien eristämiseen sekä rakennusten lattian ja välikattojen eristämiseen.
Historioitsija Mauri Mönkkönen hahmotti maastosta retortin kivijalan alapuolella, ilmeisesti tervan ja puuöljyn sekä tärpätin jalostuslaitteiston, erillisen rakennuksen kivijalan. Mönkkönen havaitsi myös retorttisäiliön ulkopuolelle muurattuna olleen uunisavukanavarakenteen jäännöksiä: toiselta pinnaltaan lasittuneita sekä nokisia tiilenkappaleita.
– Lisävalistusta kaivataan yhä, Seppo Pölönen vetoaa tervatehtaan historiasta tietäviin.

Kommentoi