Julkaistu    |  Päivitetty 

Ylä-Karjalan joulukalenteri: luukku 16 – Iivari joulun jäljillä, osa 7

Jostainhan apua tähän lumipulaan on löydyttävä ja saatava pelastettua se, mikä pelastettavissa on. Kiersin hermona Joulupukin pajakylää.

Apua ei löytynyt edes Rooseveltin majalta, jossa tätä metsän haravoijaa monta sukupolvea aiemmin Amerikan työväentaloa, Valkoista taloa isännöineen Teddy Rosveltin leski Elenoora aikanaan vieraili ja nimensä majalle ikuisti. Pajakylän esitteissä majan katto notkui lumikuorman alla, nyt räystäiltä tippui silkkaa vettä.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Lunta ei löytynyt edes Tarvantieltä, vaikka Niilo-poika teki aikanaan isompiakin ihmetekoja, lähes joulupukin veroisia mainetöitä maailman pelastamiseksi.

– Mikäpä hirveä harmittaa? kysyi Tarvantietä vastaan tallustellut Petteri Punakuono.

Selitys ei sille kelvannut, vaan Pukin luottoporo kehotti kääntymään ilmavoimien puoleen. Niin sekin oli tehnyt, noussut siivilleen, kun vetovoima ei riittänyt kiertää kaikkien lasten kotona yhtenä aattoiltana, Petteri puheli ja viittasi punaisella kuonollaan seuraavasta risteyksestä vasemmalle, ennen kuin poro katosi Napapiirin pimeyteen.

Vasemmalle näyttävä tie näytti Enkelparventielle. Sitähän se Petteri ilmavoimilla meinasi, ja niihin tämä hirvi turvautuu. Tien päässä oli vastassa tuvan täydeltä taivaista kirkkautta, mutta orrella istuvat enkelit olivat murheissaan.

– Tiedämme toiveesi, mutta emme voi auttaa, suuresta paperiarkista lähipäivien säätiedotusta lukeva ylienkeli harmitteli raapaistessaan tulen enkelikellon kynttilöihin.

Arvelin jäädä kuuntelemaan enkelikellojen sulosointuja ainakin huomiseen asti.

Kommentoi

Hae sivuilta