Julkaistu    |  Päivitetty 

Muistokirjoitus: Isä Simo Haavisto

Isä Simo Haavisto 1977-2022. Henri Jokela Isä Simo Haavisto 1977-2022.

Kun talvella 2020 saimme isä Simon Nurmeksen ortodoksiseen kappeliseurakuntaan, emme aavistaneet, kuinka lyhyen aikaa hän ehtisi pappinamme toimia. Suruviesti isä Simon kuolemasta tuli 2.11.2022. Tänä aikana hän ehti voittaa seurakuntalaisten ja työtovereidensa luottamuksen ja rakkauden paitsi teologina, myös erityisesti valoisalla olemuksellaan, sanavalmiudellaan sekä riemastuttavalla kyvyllään imitoida niin radiokuuluttajia, näyttelijöitä kuin pappeja ja piispojakin.

Simo syntyi vuonna 1977 Helsingissä. Lapsuusvuodet kuluivat perheen kanssa Pornaisissa, kunnes lukiovuosina näyttelijänkin uraa harkinnut Simo palasi Helsinkiin ilmaisutaidon lukioon. Ortodoksisen kirkon jäseneksi hänet voideltiin jo teini-iässä. Silloin hän omien sanojensa mukaan jäi koukkuun, ja kirkollinen elämä vei mennessään aina Kreikkaan, Tessalonikiin saakka, jossa Simo suoritti teologian opinnot vuosina 1997-2004.

Valmistuttuaan hän toimi nuorisotyössä, aikuiskasvatuksessa ja uskonnonopettajana Helsingissä ja myöhemmin Vaasassa, jossa ajatus pappeudesta alkoi kypsyä. Oulun metropoliitta Elia vihki isä Simon diakoniksi toukokuussa 2016 ja papiksi lokakuussa 2017. Ensimmäinen päätoiminen papin paikka oli siis Nurmeksessa.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Työ alkoi poikkeuksellisesti, kun koronapandemia rajoitti seurakuntien toimintaa. Toimettomiksi ei kuitenkaan jääty, ja palvelukset sekä muu toiminta siirtyivät pian myös Facebookiin.

Tässä papin ja kanttorin muodostama Nurmeksen työyhteisö toimikin edelläkävijänä, kun innokkaat uudet kirkon työntekijät toteuttivat ideoitaan. Niinpä isä Simon työpuhelin kävi jopa kirjaimellisesti kuumana, kun verkkoon striimatut arjen ja sunnuntain, pääsiäisen ja muut juhlien palvelukset, kokoöiset, kesän praasniekat ristisaattoineen, pyhäkköesittelyt, Ortodoksisuus tutuksi -opintopiiri ja raamattuvisa sekä lukuisat muut videotervehdykset saivat seuraajia ympäri maailmaa.

Kommelluksiltakaan ei vältytty, sillä striimauslaitteen telineenä toimi milloin nuottiteline, milloin siirrettävä naulakko. Joskus puhelin heitti voltteja kesken palveluksen, joskus kirkkosalin sijaan tuli kuvatuksi omia kasvoja. Myös inhimilliset virheet palvelusten kulussa tulivat tallennetuiksi. Eipä iskenyt salama tälläkään kertaa, isä Simo tuolloin lohdutti. Rennosta otteestaan huolimatta jumalanpalvelukset olivat hänelle sydämen asia ja ne toimitettiin aina Jumalan kunniaksi!

Isä Simon poikamieskodin perheen muodostivat kissat Attila ja Hannibal. Oli liikuttavaa seurata, kuinka hellästi hän hoiti poikia ja ylpeyden aihettaan autoa eli Isoa kissaa.

Suurta iloa isä Simo sai viimeisen vuoden ajan Vahtituvastaan Höljäkässä, jossa hän kunnosti vanhaa ratavartijan mökkiä ja ränsistynyttä puutarhaa. Tämän puuhamaan myötä isä Simo juurtui entisestään Pohjois-Karjalaan, jonka elämänmenoon hän, sitikan tuoma kreikkalais-pohjalainen solahti hämmästyttävän helposti. Monipuolinen kielitaito karttui edelleen, kun palveluksia toimitettiin siirtolaisten omalla äidinkielellä karjalaksi.

Suremme sitä, että isä Simo kuoli inhimillisesti ottaen liian varhain, vain 45-vuotiaana, ja myös hänen toteutumatta jääneitä suunnitelmiaan. Isä Simo itse kuitenkin muistuttaa meitä kuolemasta näin: Kuolema on osa elämää, ilman maallista kuolemaa ei ole sielun ikuista elämää. Maasta luodun tomumajamme kuolema on uusi alku, oikeastaan uusi syntymä, ikuisuuteen Jumalan luona.

Hautauksen toimitti metropoliitta Arseni Nurmeksessa 19.11. Otamme osaa läheisten suruun.

Tiina Sormunen

kanttori ja työtoveri

Helena Mehtonen

ystävä

Kommentoi

Hae sivuilta

Uusimmat blogikirjoitukset

Tänä syksynä on puhututtanut alaikäisten kuljettajien turvallisuus. Vuonna 2018 alaikäisten ajopoikkeuslupien hakeminen helpottui, jolloin lupahakemus...
Kuvittele kulkevasi betonielementeistä rakennetulla kerrostaloalueella kapeaa jalankulkijoille tarkoitettua väylää. On kuuma, mutta aurinkoa ei näy, k...
Tänään tiistaina 11. lokakuuta vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Sen kunniaksi kirjoitan tänään tyttöydestä. Vielä muutama vuosi sitten olisin...