Lukijan joulumuisto: Hyvää joulua kaikille

Sotien jälkeen oli Jukolan Osuuskauppa Mujejärvellä Nurkkavaaran maalaistalossa, entisessä Kievaritalossa. Isosta porstuasta meni ovi huoneeseen, jossa oli myymälä.

Myymälästä oli ovi pieneen huoneeseen, joka oli myymälänhoitajan ja apulaisen asunto. Siis hyvin vaatimatonta kaikki. Myymälänhoitajana oli meidän vävymme Pekka Kortelainen ja myymäläapulaisena siskoni Sirkka.

Oli jouluaatto, ja meidät oli kutsuttu heille joulunviettoon. Isä, äiti, 7-vuotias minä ja pikkuveljeni, 2-vuotias Erkki ajelimme Polle-ruunalla Nurkkavaaraan.

Talonväellä oli iso pirtti ja huone. Heitä oli isäntä ja emäntä sekä minun ikäinen tytär. Lisäksi oli pieni porstuakamari vanhalle emännälle.

Meidät oli kutsuttu talon puolelle pukin käynnin ajaksi. Niinpä siirryimme pirtin puolelle.

^Siellä oli ovensuupenkillä istumassa läheisen torpan väkeä, äiti kahden ikäiseni tytön kanssa. He olivat tulleet katsomaan joulukuusta ja joulupukkia.

Pukki tuli ja jakoi lahjat. Kaikki saivat paketit, jotakin pientä, tarpeellista, omatekoista, kuten sukkia ja kintaita. Paitsi nuo ovensuupenkillä istuvat eivät saaneet mitään.

Kun pukki oli mennyt, penkillä istuneet nousivat ylös ja sanoivat kirkkaalla lapsen äänellä: ”Hyvää joulua kaikille”.

He läksivät jouluyön pimeyteen ja torpan lämpimään. Lasten isä oli sairaalloinen ja huonovointinen. Maallinen omaisuus vähäistä, mutta henkinen omaisuus sitäkin suurempaa, olihan äiti pyhäkoulun opettaja.

Me siirryimme myymälänhoitajan asunnon puolelle. Kun paketit oli avattu, istuimme kahvipöytään.

Isälläni oli kyyneleet silmissä ja ääni väristen hän sanoi, miksi emme laittaneet pakettiin pullaa, pikkuleipiä ja karamellipussia pukinkonttiin niille ovensuupenkillä istuville lapsille.

^Tänäkin jouluna palavat kynttilät isän, äidin ja läheisten haudoilla Nurmeksen hautausmaalla ja vaimoni Ritvan ja kolmevuotiaan tyttären Riitan haudoilla Alahärmässä. Pihamaalla pikkulinnuille ja tuvanpöydällä palaa myös kynttilät.

Jouluateriana nautin nurmeslaista ruokaa, lanttu- ja lihakukkoa, karjalanpiirakoita, kokkelipiimää sekä hapanruisleipää, jälkiruokana seitsemää sorttia pakastemarjoja.

Meitä oli kuusi lasta, viisi on jo päässyt perille kotiin. Minäkin odotan kutsua sinne, koska lienee minun vuoroni? Sen tietää vain taivaan Isä.

Ajattelen, että vietetäänkö siellä joulua ja miten. Yksi toiveeni kuitenkin on, ettei siellä olisi ovensuupenkkiä ja sillä istuvia lapsia. Olisimme kaikki yhtä suurta perhettä, eikä ketään jätettäisi sivuun.

Olen nyt 83 vuotta vanha. Jokainen joulu olen nähnyt sieluni silmillä nuo ovensuupenkillä istuneet lapset ja kuullut heidän lausuvan toivotuksen: Hyvää joulua kaikille.

Veikko Pyykönen

_Alahärmä