Lukijan joulumuisto: Kinkkinen joulukuusenhaku
Lukija lähetti myös kuvan kuusesta. Kuva: Marjo-Riina Häkkinen
Meillä on perinteisesti aina ollut joulukuusi. Isäni ei pitänyt sitä niin välttämättömyytenä. Karistihan se neulasia, eikä kuuselle oikein löytynyt paikkaakaan pienessä pirtissämme. Suuri työ oli raahata kuusi muutamaksi päiväksi metsästä paksusta lumikinoksesta.
Eräänä jouluna kuusenhaku oli erityisen kinkkistä. Isä joutui hakemaan metsästä kolme-neljäkin kuusta. Perheen naisväelle kun ei tahtonut löytyä millään sopivaa joulupuuta.
Ensimmäinen kuusi oli mielestämme liian matala. Toinen liian harva. Mikä lie ollut syy kolmannen kuusen rankkaamiseen. Vahingosta viisastuneena seuraavina vuosina isä haki kuusen hyvissä ajoin etukäteen joulua odottamaan. Säilyihän se viileässä ulkotilassa vallan mainiosti!
Meillä on tien varressa vanha hirsirakennus ja koristelen senkin jouluiseksi. Ja haen tietysti joulukuusen sinnekin. Kuusi säilyy viileässä rakennuksessa hyvänä helmi–maaliskuulle asti.
Aloinpa tässä muutama vuosi sitten tehdä rakennuksessa kevätsiivousta. Riisuin koristeet joulukuusesta ja muitta mutkitta nakkasin kuusen ovesta pihamaalle.
Rauhallisesti liikennöity kylätie kulkee aivan hirsirakennuksen edestä. Sattui juuri linkomies aukaisemaan tietä, kun heitin kuusen ulos. Mahtoi arvella, että emäntä on ruvennut raivoamaan, kun nakkelee joulukuusia pihalle.
Marjo-Riina Häkkinen
Sivakka
