Lukijan jouluruno: Jouluaattona 1950-luvulla

Kello lyö kaksitoista

Suomen Turku julistaa joulurauhan.

^Vapaana mamman työ toimistossa.

Leivottu pullaa, tehty lanttulaatikkoa, uunipaistia

(300 g sikaa, 700 g raavasta), riisipuuro keitetty,

sopassa rusinoita.

^”Sinikka, vie naapurin Marille pullaa.

Rappuset pitkät ja pimeät,

laita valot.”

Marin hellahuoneessa sänky, pöytä,

keskellä lattiaa ompelukone,

ompelijan paras apulainen.

^Pappa vielä töissä kello yksi.

Mutta nyt askelten kopina eteisessä,

onpa lumi ottanut saappaisiin.

^Joulukuusi tuotu sisälle eilen,

tänään koristellaan.

Saa ylleen tähden, nauhoja, enkeleitä

kakkupaperista ja kiiltokuvista. Suomenlippuja.

Pappa kiinnittää kynttilät taiten

näin eivät valuta steariinia lattialle.

Pöydällä joululiinat, kynttilät, suklaat.

Hyasintti tuoksuu.

^Vihdoin kuuluu junan vihellys,

pian Väinö-eno kopistelee eteisessä:

”Hyvää joulua”, sanoo hymyhuulin.

^Kynttilät sytytetään.

On aika käydä joulupöytään.

^Milloin pukki tulee, tuleeko Turusta paketti?

Milloin lahjat jaetaan?

^Jouluna he kaikki ovat täällä.

Sinikka Reis