Lukijan jouluruno: Tonttu ja minä
Kuva: Raija Kokkola
Lähdin kulkeman talven tietä
etsin josko joulun löytäisin sieltä
Jalkojen alla lumi narskuu
vaan mitä mun silmien eteen sattuu
Kannon päällä istui hahmo tumma
niin pieni ja kovin kumma
Rohkeasti lähdin katsomaan tätä
enhän sitä yksin istumaan jätä
Kannolla istui tonttu pieni
kädessä keikkui kultainen sieni
Lähemmäs kun menin näin surullisen ilmeen
en muuta voinut kuin istua viereen
Kysyin mikä tonttua harmittaa kovin
vieressä olen vielä pitkän tovin
”Kompassi rikki ja eksynyt olen
siksi nyt istun ja jalkaani polen”
Näin tonttu kertoi kaiken surun
joulua jäljellä vain pienen murun
”Sanoin minä tontulle tomeraan tahtiin
ei nyt sorruta surun mahtiin
Hyppää mun selkään niin lähdetään
sun omaa kotimökkiä etsimään”
”Nyt minä joulun löysin ja kuusen
koti on tällä, niin minä luulen”
Näin tonttu puheli, kun kuljimme näin
kohden kotimökkiä ja joulua päin.
Joulunilo yhdessä löydettiin
voi aina luottaa ystäviin
tonttu ja pieni ihminen
on joulunihme ilmeellinen.
Ritva Nevalainen
Pajukoski
