play

Lukijan jouluruno: Tonttu ja minä

Kuva: Raija Kokkola

Lukijan kirjoitus

Lähdin kulkeman talven tietä

etsin josko joulun löytäisin sieltä

Jalkojen alla lumi narskuu

vaan mitä mun silmien eteen sattuu

Kannon päällä istui hahmo tumma

niin pieni ja kovin kumma

Rohkeasti lähdin katsomaan tätä

enhän sitä yksin istumaan jätä

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kannolla istui tonttu pieni

kädessä keikkui kultainen sieni

Lähemmäs kun menin näin surullisen ilmeen

en muuta voinut kuin istua viereen

Kysyin mikä tonttua harmittaa kovin

vieressä olen vielä pitkän tovin

”Kompassi rikki ja eksynyt olen

siksi nyt istun ja jalkaani polen”

Näin tonttu kertoi kaiken surun

joulua jäljellä vain pienen murun

”Sanoin minä tontulle tomeraan tahtiin

ei nyt sorruta surun mahtiin

Hyppää mun selkään niin lähdetään

sun omaa kotimökkiä etsimään”

”Nyt minä joulun löysin ja kuusen

koti on tällä, niin minä luulen”

Näin tonttu puheli, kun kuljimme näin

kohden kotimökkiä ja joulua päin.

Joulunilo yhdessä löydettiin

voi aina luottaa ystäviin

tonttu ja pieni ihminen

on joulunihme ilmeellinen.

Ritva Nevalainen

Pajukoski

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta