Julkaistu    |  Päivitetty 
Elisa Kuvaja

Hiljalleen kohti parempaa

Kaisa uskoo, että hoidot ja lääkitys parantavat oloa ajan kanssa. Elisa Kuvaja Kaisa uskoo, että hoidot ja lääkitys parantavat oloa ajan kanssa.

Nurmeslaisella lukiolaisella Kaisalla on diagnosoitu keskivaikea masennus sekä ahdistus- ja paniikkihäiriö. Ne näkyvät lähes kaikessa, esimerkiksi koulun kanssa jaksamisessa ja siinä, jaksaako aamuisin herätä ja nousta ylös sängystä.

Pitkään ennen diagnoosin saamista Kaisa ei hakenut apua, sillä hän ei uskonut sen olevan tarpeellista.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Yläasteella tajusin, että nyt ei ole kaikki hyvin. En kuitenkaan mennyt mihinkään, sillä ajattelin, että eihän tämä nyt ole mitään, Kaisa kertoo.

– Tein siinä vähän tyhmästi. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin mennyt paljon aikaisemmin avun luo.

Lähipiiri ei huomannut, että Kaisan mieltä painaisi jokin, joten kukaan ei rohkaissut Kaisaa avun hakemiseen.

Helppo prosessi

Ensin Kaisa haki apua koulukuraattorilta, josta hänet ohjattiin eteenpäin psykologille.

– Siellä mietittiin, mikä hoitomuoto olisi paras, ja tehtiin hoitosuhde mielenterveysyksikköön, Kaisa kertoo avun hakemisen prosessista.

Myös perheneuvolassa on henkilö, joka auttaa Kaisaa aina tarvittaessa.

Apua saadessa voi kestää pitkään, ennen kuin se näkyy konkreettisesti mielenterveyden parantumisena. Kaisan mielenterveyttä apu ei ole vielä huomattavasti kohentanut, mutta hoito ja lääkitys ovat vasta alussa.

Kaisalla ei ole pahaa sanottavaa saamastaan avusta.

– Olen saanut apua niin paljon kuin olen tarvinnut. Jos soitan mielenterveysyksikköön, saan keskusteluajan mahdollisimman nopeasti.

Avoimuutta ja tukea

Diagnooseistaan Kaisa kertoi pikkuhiljaa ystävilleen ja perheelleen. Ongelmat mielenterveyden kanssa ovat tulleet kaikille yllätyksenä, mutta negatiivista suhtautumista Kaisa ei ole kohdannut missään.

– Nyt lähipiiri ymmärtää paremmin sen, miksi käyttäydyn miten käyttäydyn tai miksi esimerkiksi en mene kouluun, Kaisa sanoo.

Kaisan mielestä avain on antaa tilaa, jos lähipiirissä on joku, jolla on mielenterveysongelmia. Joskus myös läheisyydellä on huomattava merkitys.

– Tärkeintä on ymmärtää ja antaa aikaa parantua sekä olla itse käytettävissä, Kaisa ohjeistaa kaikkia, joiden lähipiiriin kuuluu mielenterveysongelmainen ihminen.

Sen sijaan koskaan ei saa arvostella toista henkilöä ongelmien perusteella.

Rohkeasti apua

Myöhemmin Kaisa on kertonut ongelmistaan myös netissä osana kampanjaa, joka pyrki purkamaan mielenterveysongelmiin liittyvää häpeää.

– Olen sanonut ihmisille diagnooseistani, enkä häpeile niitä, Kaisa toteaa.

Hän haluaa silti tehdä haastattelun anonyymisti, etteivät mahdolliset ennakkoluulot vaikuta tulevaisuudessa mahdollisesti vaikka työn saamiseen.

Kaisa neuvoo hakemaan apua, mikäli tuntuu, että tarvitsee apua tai on alakuloinen olo.

– Ottakaa apu vastaan ja koittakaa hyötyä siitä. Alan ammattilaiset koettavat auttaa, joten kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, mitä tarjotaan, Kaisa rohkaisee hymyissä suin. 

Kaisan nimi on muutettu.

Juttu on Ylä-Karjalan ja Pielisen 4H-yhdistyksen yhteisen Mediatiimin toimittajan tekemä. Mediatiimiläiset ovat nuoria, jotka tekevät juttuja nuorista ja nuoria kiinnostavista aiheista.

Kommentoi