Julkaistu    |  Päivitetty 
Jonna Puumalainen

Helppoa ja nopeaa ajanvietettä

Oona Turunen pelaa enimmäkseen seikkailupelejä. Jonna Puumalainen Oona Turunen pelaa enimmäkseen seikkailupelejä.

Pelaaminen kuuluu nurmeslaisen Oona Turusen viikonloppuihin ja lomiin. Arkisin hän ei ehdi pelata lähes ollenkaan lukion ja muiden kiireiden vuoksi.

– Pelaaminen jää vapaa-ajalle, sillä silloin on aikaa, Turunen kertoo.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Lomilla pelaamiseen saattaa kulua kaksikin tuntia kerrallaan, kun peli on mielenkiintoinen, mutta viikossa tunteja ei välttämättä kerry paljon. Turunen pelaa enimmäkseen konsolipelejä, ja erityisesti seikkailupeleissä tapahtuva erilaisten arvoitusten ja ongelmien ratkaiseminen sekä tehtävien suorittaminen ovat hänelle mieluisia.

– Tykkään myös peleistä, joissa on avoin maailma, hän sanoo.

Kehittävää mutta kallista

Pelaamisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyväksi puoleksi Oona Turusen mieleen nousee sen kehittävyys. Pelaaminen kehittää esimerkiksi loogista ajattelukykyä ja mielikuvitusta.

Lisäksi vieraan kielen taito kehittyy, sillä pelit ovat yleensä englanninkielisiä. Hyvä asia ovat myös peleille muodostuneet faniryhmät, joista voi löytää uusia tuttavuuksia.

– Olen löytänyt sosiaalisesta mediasta kavereita, joilla on sama mielenkiinnon kohde kuin minulla. Löydän myös tapahtumista uusia tuttavia, jotka pelaavat samoja pelejä kuin minä.

Huono puoli on kova hinta. Pelit voivat maksaa uutena jopa 60 euroa, konsoleiden hinnat ovat useita satoja.

– Joihinkin peleihin myös upotetaan maksullisia vihjeitä etenemisen helpottamiseksi, mikä voi kasvattaa rahanmenoa nopeasti, Turunen sanoo.

Turunen toteaa myös, että monien vanhempien mielestä pelit sisältävät liikaa väkivaltaa, mikä voi vaikuttaa nuoriin negatiivisella tavalla.

– Monet myös sanovat, että pelaaminen vahingoittaa sosiaalista elämää, sillä pelit ovat usein tehty yksin pelattaviksi. Moninpelitkin pelataan yleensä internetin välityksellä online-peleinä, jolloin pelaajat eivät myöskään ole kasvotusten, vaan he kommunikoivat vain palvelimilla, hän sanoo.

Yksinpelit parempia

Oona Turunen pelaa mieluummin hyvällä tarinalla varustettuja yksinpelejä kuin moninpelejä, joissa ei ole tarinaa ollenkaan. Moninpelit ovat useimmiten räiskintäpelejä, joissa pelaajat kokoontuvat samalle palvelimelle ja pelaavat joko tiiminä tai kilpailevat toisiaan vastaan. Ne voivat kehittää tiimityöskentelytaitoja, mutta kehittyneemmät pelaajat voivat turhautua aloittelijoiden taitojen puutteesta.

Turusen mukaan kavereiden kanssa on mukavaa kokoontua pelaamaan samalle palvelimelle, mutta lopettaminen koituu välillä ongelmaksi, sillä käynnissä olevaa, jokaisesta pelaajasta riippuvaa peliä on vaikea lopettaa kesken. Yksinpeleissä on helpompi päättää, milloin tahtoo lopettaa.

Turunen pitää pelaamista harrastuksenaan.

– Pelaan kuitenkin sen verran usein viikonloppuina ja lomilla.

Juttu on Ylä-Karjalan ja Pielisen 4H-yhdistyksen yhteisen Mediatiimin toimittajan tekemä. Mediatiimiläiset ovat nuoria, jotka tekevät juttuja nuorista ja nuoria kiinnostavista aiheista.

Kommentoi