"Mitä lämpimämmät säät, sitä enemmän polsketta"

Lokkiharjun ulkoilualue Valtimolla on piilotettu ulkoilijan helmi, joka puhkeaa kesäksi kukkaan tarjoten monenlaista ajanviettotapaa. Talvisinkin paikka houkuttelee valaistulle ladulle ja pulahtamaan sulana pulppuavaan avantoon.

Lokkiharjulla on entisen teatterikatsomon peruja olevat kuntoportaat ja puulastulla ja -purulla pehmennettyä latupohjaa, joka jatkuu sekä pohjoiseen että etelään vaihtelevanlaatuisena polkuna, sillä vanha UKK-reitti kulkee alueen läpi.

Alue on monen paikallisen suosiossa lenkkipaikkana.

– Viihtyisä ja tämmöinen sopivan vaativa lenkkeilijälle, arvioi eräänä kesäpäivänä kävelylenkillä ollut Reijo Pyykönen Lokkiharjun aluetta.

– Lenkillä ollessa pystyy suunnittelemaan, miten vaativan reitin haluaa mennäkään. Tässä tosi hyvä jyrkkä lasku ja heti perään nousu. Alusta on hyvä, Pyykönen sanoo.

Pyykönen on huomannut lenkeillään, että frisbeegolf-radalla käy paljon heittelijöitä, jonka lisäksi uimarannalla on vilinää. Saaressa on myös tulentekopaikka.

– Mitä lämpimämmät säät, sitä enemmän polsketta ja lasten ääntä täältä kuuluu. Sellaista elämisen ääntä, Pyykönen sanoo.

Haastava, mutta kompakti

Näyttää siltä, että frisbeegolf ei ole kokemassa padelin tapaista huuman laantumista, vaan radoilla ympäri Suomen riittää pelaajia. Valtimolla 9-reikäinen rata on haastava, mutta kompakti rata, joka sopii pienemmällekin lapselle.

– Meidän pesueelle tämä on sellainen silloin tällöin -pelailulaji. Ei ole mitään tiivistä pelaamista, vaan aina vähän erilaisia tekemisiä ja pelejä, kertoo peliporukan keskeltä tavoitettu Maarit Haatanen.

7-vuotias Herman Haatanen tuumaa, että frisbeegolf on ”ihan jees” ja kotonakin on yksi kori, johon harjoitella heittoja, joskin yksi kiekko karkasi rakennuksen katolle.

– Tähtääminen on hankalinta. Kiekko pitää laittaa pystyyn, että voi tähdätä, sitten pitää kääntää se rinnalle ja heittää, Herman kuvailee.

Haatasten kanssa samassa porukassa ovat myös Teemu Sjö, Henna Kuittinen ja Veeti Sjö. Veeti arvelee, että rata on liian lyhyt, mutta myöntää, että sen voisi mennä kaksi kertaa peräkkäin.

– 18-reikäinen rata olisi monelle lapselle jo liian pitkä. Tämä on keskitasoinen, ei mikään helppo rata. Opasteet ovat hyvät ja heittovälit lyhyet, Teemu Sjö kuvailee.

– Ei mennyt kuin reilu tunti isolla porukalla, ihan sopiva aika, Niko Haatanen lisää.

Polskuttelijoita riittää

Aurinkoinen kesäpäivä vetää puoleensa uintia opettelevia sekä hieman varttuneempia vesipetoja, jotka hyödyntävät Lokkisaaresta Valtimojärveen levitettyä laituria ja sen hyppytornia.

Kirsi Virkkunen viettää kesälomapäivää lastensa Eeron ja Raimon kanssa rannalla. Eero ottaa välillä tuntumaa veteen äitinsä opastuksella.

– Täällä käy monenikäistä lapsista vaariin polskuttelemassa. Lapsille tämä on turvallinen ranta, Virkkunen kertoo.

Kivenheiton päässä aurinkoa paistattelevat Mika, Piia ja Aava Komulainen, kun loppuperhe pyörii uimarannalla ja sen läheisyydessä. Jere ja Emma Suhonen ovat uimassa ja Atte Suhonen puolestaan tuli jo aamulla kavereiden kanssa kalaan Lokkisaareen.

– Lapsilla tuntuu olevan aina kavereita täällä. Se on ehkä suurin syy, miksi he tänne mankuvat. Pienintä ajatellen on kiva, että on leikkipaikkaa ja matala ranta, Piia Komulainen hymyilee.

Kesäpäivä on lämmin, mutta vedet eivät vielä olleet lämmenneet.

– Aika vaihtelevaa. Välillä on ihan siedettävää, välillä jäätävän kylmää, Jere Suhonen tuumaa kävellessään laiturilla.

Paikka on valtimolaisten tiedossa, mutta perhe arvelee, että enemmänkin väkeä mahtuisi alueelle. Opasteita saisi olla heidänkin mielestään enemmän.

– Ainakin eilen oli paljon lomalaisia, Emma Suhonen kertoo.

Ranta etsinnässä

Iistä Kolille matkailuautolla matkalla ollut Klasilan nelilapsinen perhe kurvasi Lokkiharjulle etsiessään uimarantaa.

Google Maps osoitti Lokkisaareen, mutta epäilys heräsi risteyksessä, että onkohan täällä ranta ja millainen se on. Opasteet olisivat saaneet olla isomminkin esillä ja esimerkiksi ortodoksisen kirkon editse kääntyvä tie hämää aluetta tuntematonta.

– Vähän siinä mietitytti, kun tieltä noustiin stop-merkille, mutta täällä olikin tosi hieno paikka. Positiivinen yllätys, ja voitaisiin tulla toistekin, jos ollaan ohikulkumatkalla, Arvi Klasila sanoo.

– Joku opaste tienvarteen olisi kyllä hyvä, Nina Klasila pohtii.

– Eipähän ollut niin paljoa porukkaa, mies löytää tilanteesta hopeareunuksen.

Iissä uintimahdollisuudet ovat joissa ja meressä, Valtimolla uiminen on aivan erilainen kokemus. Klasilat kehuvat niin uimahyppytornia kuin siistejä vessojakin. Niina Klasila huomauttaa, että vessoja ei joka uimarannalta löydykään.

– Eihän meidän lähellä ole tällaisia uimahyppytorneja, koska ne on meillä niin matalia vesiä. Lapset tykkäävät, Nina Klasila kuvailee.