Blogit

Valitsin ensimmäiseen blogiini varsin dramaattisen aloituksen ottaen huomioon sen, mistä todella aion puhua. Aiheeni ei suinkaan ole ekokatastrofin ja ylikansoituksen syöksemä maailmanloppu, vaan oman vähäpätöisen elämäni keskivertoa suuremmat muutokset. Olen tämän kevään ylioppilas, joka on muuttamassa syksyllä Nurmeksesta Joensuuhun. Kyseessä on siis yhden aikakauden päätös, lopun alku.

Mutta miksipä aihe ei olisi suuri, dramaattinenkin – niin merkittävä, että olen rakentamassa kokonaisen blogin sen ympärille. Tietenkin on jännittävää muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon ja luoda uudet rutiinit. Olkoonkin, että moni tuttu asuu Joensuussa ja kotiinkin pääsee paikallisjunalla. Jos olisin ollut villi, olisin tietysti aloittanut itsenäisen elämäni jossain muualla. Vieraassa ja kaukaisessa kaupungissa, ehkä Helsingissä, Lontoossa tai New Yorkissa. Paikallinen suurkaupunkimme Joensuu kuitenkin kelpaa minulle. Pääsin lukemaan venäjän kieltä ja kulttuuria yliopistoon suoravalinnalla, ja opiskelupaikka kuulosti kuin minulle luodulta.

Voisin luetella monia pakollisen kotoilun hyviä puolia, mutta olihan ihanaa, kun koronakriisi alkoi hellittää ja mahdollisuus turvalliseen liikkumiseen ja tapaamisiin parantua.

Aihekuva: Jarno Artika

Olemme täällä Pohjois-Karjalassa olleet todella onnekkaita viime kuukausien aikana. Vain muutamia korona eli Covid-19 tapauksia on löytynyt ja sairastuneita on ollut todella vähän. Olemme osanneet ottaa käsien pesun ja muun suojautumisen tosissamme.

Kesälomakausi alkaa ja kotimaassa liikkumisvapauttamme ei enää rajoiteta. Saamme matkustaa jopa Viroon ja muutamiin muihinkin maihin, joissa koronaan sairastuminen on saatu vähentymään. Meille on siis toteutumassa kaikesta huolimatta normaali kesäkausi vain muutamin kokoontumisrajoituksin. Muistammeko ohjeet itsemme ja lähiympäristömme suojautumisesta?

Aihekuva: Petra Mustonen

Kaikille on tuttua lääkkeisiin liittyvä maininta ”otetaan ennen ateriaa/aterian yhteydessä/tyhjään mahaan jne.” Toisaalta voisi olla myös kehotuksia syödä hyvin lääkkeiden oton yhteydessä tai vastaavasti välttämään ruokailua kahteen tuntiin, kun otat xxx lääkkeen. Jotain yhteistä lääkkeillä ja ruualla on siis olemassa, kun ohjeita niiden samanaikaisesta käytöstä annetaan. Onko niistä apua ja ymmärretäänkö, miksi näitä ohjeita sitten annetaan.

Lääkkeet (tabletit, kapselit ja nestemäiset suun kautta otettavat) ja ravinto kulkevat samaa reittiä meidän elimistössämme; suuhun, ruokatorveen, mahaan, suoleen, maksaan, verenkiertoon, munuaisiin ja lopulta jäänteet virtsan kautta pois elimistöstä. Joskus yhteisestä reitistä on hyötyä ja joskus taas saman reitin samanaikaisesta käytöstä voi olla paljonkin haittaa. Jommankumman hyöty jää saamatta tai jopa aiheuttaa ongelmia. Useille on varmaan tuttua varoitus greippimehun kanssa lääkkeiden ottamisesta tai maidon juomisesta tiettyjen antibioottikuurien aikana. Alkoholistakin varoitetaan lääkkeiden yhteydessä. Nämä eivät olet turhia ohjeita.

Vanhusten yksinäisyys on ollut megaluokan ongelma jo ennen koronaa. Nyt näyttää, että ollaan kulkemassa kohti katastrofia. On ymmärrettävää, että kriisin paukahtaessa päälle ja vanhustenhuollon vielä toipuessa vuoden takaisista skandaaleista haluttiin pelata varman päälle ja eliminoida riskit mahdollisimman tarkkaan. Hoivakodeissa se tehtiin eristämällä asukkaat ulkomaailmasta.

Nyt on korkea aika miettiä vaihtoehtoja – semminkin, kun eristäminen ei edes ole tartuntoja täysin estänyt.

Näin pääsiäisen lähestyessä on kyselty taas, saako niitä kananmunia nyt syödä vai ei ja kuinka paljon, jos on veren kolesteroliongelmia. Kovin tiukassa jopa terveydenhuollon ammattilaisilla ja potilasjärjestöillä on käsitys siitä, että munan kolesteroli voisi kohottaa veren kolesteroli-pitoisuutta. On tosiaan aika mielenkiintoista, että joskus 1960-luvulla sen aikaisille menetelmillä tehtyjen sydäntautitutkimusten tulokset istuvat kansankin mielessä vahvana.                        

Alkuaan Yhdysvalloissa ja muutamissa Euroopan maissa tehtyjen sydäntautien riskitekijöiden kartoituksessa päädyttiin suositukseen parista-kolmeen kananmunaa viikossa. Silloin oli huomattu, että yhteistä eri maissa sydäntauteihin kuolleilla oli veren korkeat kolesterolipitoisuudet. Koska kananmunan keltuainen sisältää ruoka-aineista eniten kolesterolia, vedettiin hyvin suora johtopäätös, että muna on syyllinen.

Pahuksen ikävää olla samaa mieltä Uutissuomalaisen uutispäällikön Matti Pietiläisen kanssa (Karjalainen, 24.3.). Hän nyt näyttää kuitenkin olevan erittäin oikeassa.

"Mummous on elämän parasta aikaa", totesi opettajamme luokkamme ensimmäisellä lukion äidinkielen tunnilla. Minua nauratti. Eihän tuollaista kannata sanoa lukiolaisille, ajattelin. Sittemmin olen ymmärtänyt, kuinka kaunis opettajamme toteamus olikaan.

Kun olin pieni, minulla oli tapana haaveilla vanhuudesta. Olen haaveillut kirjailijan urasta 7-vuotiaasta saakka ja lähes yhtä kauan ympäristöni on antanut ymmärtää, kuinka naiivi unelmani on. Eihän kukaan voi elättää itseään taiteella Suomessa. Ajattelin, että eläkeikäisenä minulla olisi vihdoin mahdollisuus tehdä vain ja ainoastaan sitä, mitä todella rakastan. Lisäksi ihailen harmaita hiuksia ja ryppyjä ‒ sitä, että ihmisestä näkyy edes häivähdys hänen kokemuksistaan ja iästään, aidosta omasta itsestään.

Vatsa voi aiheuttaa todella monenlaista vaivaa. Mahaan koskee, sitä kipristää ja turvottaa. Vatsan toiminta voi yllättää äkillisenä ripulina tai huolestuttaa toimimattomuudellaan eli ummetuksena. Taustalla voi olla sopimaton ruoka, sairaus tai lääkitys. On keliakiaa, laktoosi-intoleranssia ja lehdistä tai netistä löytyy vatsaongelmien syitä etsiessä kirjainyhdistelmiä IBS ja IBD.

Oireiden syy on selvitettävä, että voidaan valita sopivaa hoitoa. Kun mennään lääkärin vastaanotolle, on hyvä kirjata muistiin oireet ja mihin ne liittyvät. Jos jännitys saa mahan sekaisin, niin silloin on todennäköistä, että kyseessä on toiminnallinen häiriö. Jos maha vaivaa myös päivinä, joihin ei liity mitään tavallisesta poikkeavaa; on syöty ja juotu normaalin aikataulun mukaan ennestään tuttuja ruokia eikä liikkeellä ole mahatautia, syyt erilaisiin sairauksiin on tarkkaan selvitettävä.

Me suomalaiset olemme maailman johtava kahvikansa, kun saamme juotua vauvasta vaariin laskettuna noin 10 kiloa henkeä kohti vuodessa.  Meistä eivät juuri jää jälkeen muutkaan pohjoismaalaiset. Sen sijaan esimerkiksi Espanjassa kahvin kulutus on vähemmän kuin puolet meidän kulutuksestamme. Lähes sama määrä kuluu italialaisilta ja kreikkalaisilta. Kokonaiskulutus on suurinta USA:ssa. Tärkein juoma maailmassa on tietysti vesi, jota ilman ei kukaan tulisi toimeen. Seuraavana onkin sitten tee ja kahvi kolmantena.