Terveyttä kaikille: Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Joulun lähestyminen on monelle iloista odotusta, vaikka tänä vuonna ei olekaan mahdollisuutta suuriin perhetapaamisiin.

On kuitenkin suuri joukko perheitä, joissa joulua odotetaan pelonsekaisin tuntein ja tehdään turvasuunnitelmia. Korona on ennen tuntemattoman sairauden lisäksi luonut jo ennen joulua uudenlaisen tilanteen; ollaan enemmän pienellä joukolla, ei matkusteta eikä tavata välttämättä edes työtovereita. Onko perheväkivallan sytytyslanka jo ehkä sytytetty ja joulupukin sijasta aattona ovella onkin virkavalta ja ensihoito?

Vuosien kokemuksella asiantuntijat pelkäävät, että joulusta olisi tulossa synkkä perhejuhla, jossa koronasta stressaantuneet ja muutenkin äärimmilleen jännittyneet tunteet räjähtävät. Usein alkoholia käytetään tekosyynä perheväkivallan leimahtamiseen, mutta syyt ovat olemassa syvemmällä.

Perheväkivalta on valitettavan yleistä Suomessa muulloinkin kuin jouluna, vaikka se silloin nousee tilastojen mukaan merkittäväksi. Lähes joka toinen suomalainen yli 15-vuotias tyttö tai nainen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Samoin lähes saman verran miehiä on joutunut väkivallan kohteeksi.

Erona eri sukupuolien välillä on väkivallan tekijä. Naisille väkivaltaa tekee läheinen; puoliso, isä tai joku muu lähipiiristä. Miesten kokema väkivallanteko tapahtuu poissa kotipiiristä, ja tekijä on yleensä joko kokonaan tuntematon tai korkeintaan puolituttu mieshenkilö.

Myös väkivallan laatu painottuu eri tavalla. Naiset kokevat perheissä enemmän henkistä väkivaltaa, miehet sen sijaan raakaa fyysistä väkivaltaa ulkopuolisen taholta. Miehet ovat viime aikoina alkaneet avautua enemmän myös omista tuntemuksistaan. Perhepiirissä koettu aliarvioiminen, vähättely, vertailu muihin miehiin, mustasukkaisuus, erolla uhkailu ovatkin pitkään kestäneinä edeltäneet fyysistä puolisoon kohdistunut väkivaltaa. Lapsuudessa opittu malli on vain otettu käyttöön, kun on tuntunut oikein pahalta.

^Siitä, kuinka moni yleensä on joutunut henkisen väkivallan kohteeksi, tutkimuksia on vähän. Kuitenkin pitkään jatkuessaan henkisen väkivallan seurauksena on itsetunnon heikentyminen ja henkilökohtaisten tarpeiden vähättely. Oma minäkuva alkaakin muokkautua puolison näkemysten mukaiseksi.

Tämä on tuhoisaa tietysti jokaisen itsensä kannalta, mutta perheen lapsille sillä voi olla vaaralliset seuraukset. Kun lapsi kokee jatkuvaa perheen sisäistä muun muassa alistamista, mustasukkaisuutta, nöyryyttämistä ja väheksyntää, hän vie mallin mukanaan tulevaan omaan perheeseensä. Näin henkisen väkivallan, mutta myös fyysisen väkivallan, teko jatkuu ikään kuin itsestäänselvyytenä seuraaviin sukupolviin.

Kun on selvitetty perheväkivallan taustatekijöitä, on juuri sen ”periytyminen” omasta lapsuuden kodista osoittautunut merkittäväksi. Jos isä lyö äitiä, niin poikakin lyö vaimoaan, koska niin hän on nähnyt erimielisyyksiä ratkottavan. Lapsille pelokas ja alistunut äiti on huono malli. Samoin isää jatkuvasti arvosteleva ja epäilevä äiti ei anna tasa-arvoista perhemallia.

Pelko on ensimmäinen oire mahdollisesta henkisestä väkivallasta. Pelotella voi monenlaisilla asioilla, jos ei suostu puolison vaatimuksiin. Uhkaillaan taloudellisilla rajoitteilla, fyysisellä pahoinpitelyllä ja itsemurhalla. Jos joutuu tekemään tiliä ketä, milloin ja missä on tavannut, syntyy mustasukkaisuutta tai muita ilman totuuspohjaa olevia epäilyjä. Pian alkaa tuntea olevansa koko ajan väärässä, eikä uskalla sanoa omaa mielipidettään.

^Mikään tällainen ei kuulu normaaliin hyvään parisuhteeseen tai hyvään lasten kasvuympäristöön. Ei selvin päin eikä alkoholia nauttineena. Humalatilalla puolustellaan pahasti sanomista, kun selvin päin ei kyetä keskustelemaan. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja näkemyseroihin, eikä niiden esittämistä pitäisi jättää turvattomuuden takia. Parisuhteeseenkin vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, joita pitäisi pyrkiä yhdessä pohtimaan ja ymmärtämään toisen asemaa tasapuolisesti. Jos toinen on omissa ajatuksissaan, se ei tarkoita välttämättä, että jotain negatiivista olisi tekeillä.

Kun alkaa tuntea parisuhteessa elämisen painostavaksi, pitäisi alkaa hakea keskustelukumppania kodin ulkopuolelta tai ammattiauttajaa, jolle voisi purkaa tuntemuksiaan. Silloin olisi vielä paljon pelastettavissa, kun yhdessä voitaisiin hakeutua parisuhdeneuvontaan. Molempien puolisoiden pitää tuntea olevansa turvassa omassa kodissaan.