Matkan päästä: YA-kirjallisuuden salattu voima

Luin juhannuksena pitkästä aikaa Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Se on nuortenkirja, jossa päähenkilö Amalie tapaa hurmaavan mutta vaarallisen Reesen, pojan, joka tulee sotkemaan hänen elämänsä. 

Kuulostaa ehkä aika hömpältä. Bournen kirjallisuus on ollut minulle valtavan tärkeää kasvaessani nuoresta tytöstä aikuiseksi. Silti lempikirjoistani kysyttäessä harvoin mainitsen Bournen nimeä. Miksi ihmeessä? 

"Hömppä" on sana, jolla kutsumme kulttuuria, joka ei kehitä. Se on sidoksissa erityisesti romanttisiin elokuviin ja kirjallisuuteen. Se on saippuasarjoja ja ennalta-arvattavia juonia, jotain, mille hihitellä kotiaskareiden lomassa tai yön pimeinä tunteina. Eli sanotaan se nyt suoraan: se on jotain, mistä naiset pitävät. 

Nuorilta naisilta nuorille naisille suunnattu kirjallisuus pääsee harvoin klassikon asemaan. Ajattelemme, että nuorilta naisilta ei voi oppia mitään. Vain miehillä on oikeus sanoa, mikä elämässä on tärkeää tai miltä yksinäisyys tuntuu. Vain miehen kokemus on yleistettävissä kaikkiin maailman ihmisiin. 

Vai miksi muuten nuorille aikuisille suunnatun YA-kirjallisuuden (eng. young adult literature) kohderyhmä olisi niin tarkoin rajattu? Ikään kuin olisimme halunneet tarkoin alleviivata, että vain tämä ikäryhmä voi saada kyseisestä kirjallisuudesta jotain irti. Muut älkööt edes vaivautuko. 

Vähättely perustuu nuorilla naisilla sekä ikään että sukupuoleen. On tyypillistä ajatella vähintään alitajuisesti, että nuoret eivät tiedä elämästä vielä paljoakaan. Tietyssä määrin se voi olla tottakin, mutta on vaarallista ajatella, että nuoret eivät tietäisi mitään. 

Kyseinen ajatus on myös viesti nuorelle: sinun ajatuksesi ja kokemuksesi eivät ole tärkeitä. Henkisellä kehitykselläsi ei ole väliä. Oppimasi asiat eivät tee minuun vaikutusta. 

YA-kirjallisuus pystyy siihen, mihin oppikirjat ja vanhemmat harvemmin pystyvät: ymmärtämään, miltä nuoresta tuntuu. Ensimmäinen sydänsuru tai nuorena puhjennut masennus eivät ole asioita, jotka voi tai kannattaa ohittaa "ikään kuuluvina" vastoinkäymisinä. 

Toisin kuin monet klassikot, YA-kirjallisuus on feminististä. Se juhlistaa tyttöjen välistä ystävyyttä. Se tunnistaa tyttöjen kokeman vähättelyn. Se tunnustaa myös tyttöjen kokeman seksuaaliväkivallan, myös sen harmaat alueet. YA-kirjoissa tytöt eivät ole pelkkiä miehisen halun kohteita, vaan itsenäisiä toimijoita, oman elämänsä sankareita. 

Tiettyjen kulttuurituotteiden väheksyminen on tavallinen ilmiö myös muussa kulttuurissa. Siksi ajattelemme, että sivistynyt ihminen katsoo oopperaa eikä Paradise hotellia. On hyvää, sivistävää ja kehittävää kulttuuria, ja sitten on laiskaa viihdettä, joka tuhoaa aivosoluja.

Emme voi kuitenkaan varmaksi tietää, mitä Paradise hotel tai chicklit merkitsee kuluttajalleen. Kulttuuri voi olla puhdasta viihdettä (mikä on sekin täysin ok), mutta se voi olla myös pakopaikka vaikeasta elämäntilanteesta tai ainoa tarttumapinta omiin ongelmiin. Joskus hömppä saattaa pelastaa elämiä.

Osittain hömpän halveksuminen voi liittyä kulttuurin rajattuihin resursseihin. Kaikkeen kulttuuriin ei yksinkertaisesti ole varaa panostaa. On helpompaa asettaa osa kulttuurista "matalan" kulttuurin kategoriaan kuin myöntää, että ollaan tehty arvovalinta, jonka viihdekulttuurin tuote on hävinnyt.

Kannustankin kaikkia tänä kesänä lukemaan nuorille naisille suunnattuja kirjoja. Ne saattavat avata sellaisia maailmoja, joista ei ole aiemmin ollut tietoinen. Ne saattavat antaa opetuksia, joita lukija ei tiennyt tarvitsevansa. Ja voi sentään, miten viihdyttäviä ne ovat!