Aina vähän retkellä: Kansallispuisto Nurmekseen
Nurmes hyötyy Kolin läheisyydestä. Kuva: Minna Raitavuo
Nurmeksen kaupungin voimassa olevassa strategiassa on kirjaus vuoden 2025 ensimmäiselle puoliskolle: Nurmes kansallispuistokunnaksi.
Mikäpäs siinä, sillä kansallispuistoilla on Metsähallituksen selvityksen mukaan positiivisia vaikutuksia kansallispuistokuntien aluetalouteen. Esimerkiksi Kolin kansallispuiston kävijät jättivät alueelle rahaa viime vuonna reilut 24 miljoonaa euroa. Ehkä Nurmeskin on tästä potista joitain murusia saanut, sillä markkinoidaanhan Nurmesta juuri Kolin läheisyydellä.
Kansallispuisto on myös omiaan lisäämään sijaintipaikkakuntansa näkyvyyttä ja kiinnostavuutta. Harvempi on ehkä aiemmin edes muistanut koillislappilaisen Sallan kunnan olemassaoloa, mutta uuden kansallispuiston ja sen tuoman medianäkyvyyden ansiosta kunta on saanut positiivista huomiota, ja moni saattaa jopa vakavissaan suunnitella kesäretkeä Sallaan, nimenomaan uutta kansallispuistoa ihailemaan.
Nurmes sijaitsee kieltämättä hyvässä kohdassa suhteessa useisiin kansallispuistoihin, sillä Kolin, Tiilikkajärven ja Hiidenportin kansallispuistot eivät ole täältä käsin katsottuna erityisen kaukana. Jotta Nurmesta ei tarvitsisi markkinoida pelkästään naapurikuntien kansallispuistojen läheisyyden kautta, niin pitäähän tännekin oma kansallispuisto saada. Varsinkin kun Juukakin on havitellut kansallispuistoa omalle maaperälleen.
Kansallispuistojen perustamista ohjaa luonnonsuojelulaki, jonka mukaan puiston pinta-alan on oltava vähintään tuhat hehtaaria, sen on sijaittava valtion omistamilla mailla ja alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä. Luultavasti Nurmeksestakin löytyy kyseiset kriteerit täyttävä maa-alue, joten ei kun puistoa puuhaamaan.
Hankkeen luulisi saavan myös kannatusta kautta linjan, vaikka kansallispuiston perustamisessa onkin pohjimmiltaan kyse luonnon suojelusta, saattaa ajatus puiston avulla rahan tienaamisesta alueelle kuitenkin miellyttää kaikenlaisten aatesuuntausten edustajia.
Kansallispuisto on myös omiaan lisäämään sijaintipaikkakuntansa näkyvyyttä ja kiinnostavuutta.
Tosin hankkeen aloittamiskynnystä saattaa tällä hetkellä nostaa Metsähallituksen Luontopalveluiden, joka kansallispuistoja ylläpitää, rahoituspohjan nakertaminen. Esimerkiksi Tiilikkajärven kansallispuiston laajennusosan retkeilykäyttöön ottaminen ei ole edennyt luontokartoituksia pidemmälle juuri Luontopalveluiden rahan ja työvoiman puutteen vuoksi. Ennen uusien retkeilypalveluiden rakentamista, puiston laajennusosalle tulee nimittäin tehdä lakisääteinen hoito- ja käyttösuunnitelma, joka ottaa lausuntokierroksineen oman aikansa, ja kyseistä työtä ei ole vielä edes aloitettu.
Viime keväälle päivätyssä Tiilikkajärven kansallispuiston laajenemisesta kertovassa Luontopalveluiden tiedotteessa toisaalta mainitaan, että puistoon ”liitettävien alueiden tie kansallispuistoksi alkoi jo 1990-luvulla, kun paikalliset luonnonsuojelujärjestöt ryhtyivät edistämään asiaa”, joten ehkä vielä ei kannata olla huolissaan, koska näiden asioiden eteneminen näyttäisi olevan melko pitkässä kuusessa. Poliitikkojen mielen liikkeistä riippuen ja peilaten asiaa noin kolmenkymmenen vuoden aikajänteeseen, Tiilikkajärven laajennusosa saadaan retkeilykäyttöön luultavasti tulevalla vuosikymmenellä.
Löyhänä päätelmänä siis tästä: Nyt kun ensi vuonna Nurmeksessakin aloitetaan kansallispuistoasian edistäminen, niin voi olla mahdollista, että laki Nurmekseen vielä tuntemattomaan paikkaan perustettavasta kansallispuistosta saataisiin voimaan noin vuonna 2055, jos joku taho jaksaa pitää asiaa pinnalla, ja maan hallitus sattuu olemaan myötämielinen.
Tässä kansallispuistoa odotellessa voi tietysti samalla pohdiskella, että kuinka Nurmeksen jo olemassa olevia retkeilyalueita ja uutta reitistöä saataisiin nostettua paremmin esiin sekä valjastettua myös ne paikallisen talouden hyödyksi.
