play

Matkan päästä: Sisäinen turisti 

Kaupunkimaisemaa Kööpenhaminasta.

Kaupunkimaisemaa Kööpenhaminasta. Kuva: Riikka Hiltunen

Riikka Hiltunen

Olen ollut kohta kaksi viikkoa matkalla. Aloitin reissuni Nurmeksesta äitini syntymäpäiviltä, paikasta, jonka tunnen hyvin ja joka tuntee minut. 

Tätä kirjoittaessani olen ollut kuusi päivää Tanskassa. Istun tuulisella rannalla ja ihmettelen horisontissa purjehtivia laivoja. Rannalla on muitakin: Pohjoismaissa 15 asteen ylittäminen riittää rantasääksi. 

Tanskassa olen pitkästä aikaa saanut muistutuksen siitä, miltä tuntuu olla turisti vieraassa maassa. Koska olen käymässä tätini ja setäni luona, selviän monista tilanteista sanomatta sanaakaan. Riittää, että pysyy perässä ja ehkä nyökkäilee sopivissa kohdissa. Yksin liikkuessani tilanne on toinen. 

Turistin pahin pelko on se, että ihmiset tajuavat hänen olevan turisti. Toki englannin kieltä puhuessa tilannetta ei voi oikein välttää, mutta mitä myöhemmin se tapahtuu, sen parempi. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Minusta turismin näkee ilmeisesti ensisilmäyksellä. Kun astun paikalliseen kahvilaan, myyjä ojentaa minulle englanninkielisen listan ennen kuin olen sanonut sanaakaan. Mietin, mikä minut paljasti, isot aurinkolasit vai niiden takaa paljastunut eksynyt katse? 

Turistit kysyvät niitä kuuluisia tyhmiä kysymyksiä. He ryntäilevät tyhjiin kauppoihin kysymään "Are you open?", he tukkivat jalkakäytävät, he eivät muista tarkistaa, tuleeko kulman takaa pyöräilijä.

Kun ostin lähikaupasta olutta, kysyin myyjältä, pitääkö minun näyttää henkkarini. "No, you look old enough", sanoi myyjä, ja asetti pölyisen pullon maksupäätteen viereen. En muistanut, että Tanskassa ikärajat asettuvat haarukkaan 16–18 vuotta. On sitä vähemmästäkin saatu ikäkriisi.

Turistiin suhtaudutaan empaattisesti kuin eksyneeseen lapseen.

Ero turistin ja paikallisen välillä ei rajoitu vain tietämykseen. Tätini totesi eräänä päivänä: "Sinä kävelet aika hitaasti." Se ei ollut kritiikki, vaan puhdas havainto. Luulen, että kävelen reissussa hitaammin, koska kaikkea pitää pysähtyä ihmettelemään. Sen sijaan Joensuussa kävelen nopeasti, sillä sieltä olen nähnyt kaiken – tai niin ainakin luulen. 

On turistina olemisessa hyvätkin puolensa. Useimmat maat haluavat tehdä parhaansa, että siellä käyvät turistit viihtyisivät kohteessa. Olkoonkin, että monen ystävällisen hymyn takana on rahallinen motiivi, on mukavaa, että minusta välitetään. 

Turistiin suhtaudutaan empaattisesti kuin eksyneeseen lapseen: sanat tavataan hitaasti ja moneen kertaan, ja tarvittaessa asiat näytetään kädestä pitäen. 

Alan ymmärtää, miksi niin moni haluaa matkustaa mahdollisuuksien mukaan ulkomaille. Oma kotikaupunki tai -maa on täynnä tuttuja tavattavaksi ja velvollisuuksia täytettäviksi. Ulkomailla saa olla yksin, ja ennen kaikkea, siellä saa olla eksyksissä.

Mutta mikä estää eksymästä kotikaupunkiin? Ehkä seuraavana vapaana viikonloppuna voisikin leikkiä turistia kauppahallissa tai museossa. Ehkä voisi hetkeksi unohtaa, että kaikki on jo nähty ja tehty. Koska useimmiten me ihmiset olemme väärässä luullessamme, että tunnemme jostakin paikasta tai ihmisestä kaikki puolet.

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta