play

Aina vähän retkellä: Luonnossa liikkujien inhimilliset tarpeet aiheuttavat haisevia haasteita

Lofooteille muitakin matkailijoita vetävät merelliset vuoristomaisemat ja ulkoilma-aktiviteetit. Vuoristoiselle alueelle on hankala rakentaa käymälöitä kävijöiden tarpeita helpottamaan.

Lofooteille muitakin matkailijoita vetävät merelliset vuoristomaisemat ja ulkoilma-aktiviteetit. Vuoristoiselle alueelle on hankala rakentaa käymälöitä kävijöiden tarpeita helpottamaan. Kuva: Katri Kantola

Katri Kantola

Lofoottien luonto peittyy ihmisulosteeseen, uutisoi Yle (14.10.). Lofootit on suosittu turistikohde Pohjois-Norjassa, johon matkailijoita vetää upeat vuoristoiset ja merelliset maisemat. Lofooteille mennään yleensä retkeilemään ja viettämään aikaa luonnossa.

Ylen jutun mukaan Lofooteilla käy vuosittain noin 320 000 ulkomaalaista matkailijaa. Ulkoilevat turistit inhimillisine tarpeineen ovat aiheuttaneet alueelle tympeän ongelman. Nimittäin retkeilyreittien varsilla on saanut paikoin väistellä ihmisulosteita papereineen toden teolla, ja tarpeilla on käyty jopa paikallisten asukkaiden puutarhoissa sekä hautausmaalla, joka on tietysti ja ihan oikeutetusti aiheuttanut paikallisissa ärsytystä.

Ihmiskakkaan paperisotkuineen törmää aina silloin tällöin luonnossa liikkuessa ihan kotinurkillakin. Viimeisin kohtaaminen kakkakasan kanssa tapahtui jokin aika sitten runsaan kantarellipaikan välittömässä läheisyydessä. Nuo jätökset toimivat kieltämättä tehokkaana tunnelman pilaajana, ja hohto kantarellien löytämisestä katosi hetkessä.

Lofooteilla sinne tänne ulostaminen on lisännyt Ylen jutun mukaan E.coli-bakteerin pitoisuuksia vesistöissä, joka on aiheuttanut Lofoottien kävijöille vatsaoireita, kun puhtaaksi kuvitellusta vuoristopurosta on juotu vettä. Samat bakteerit pesivät tietysti myös muualla, missä ihmisulostetta esiintyy valtoimenaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lofooteilla ei tietenkään ole jääty vain hämmästelemään ulosteongelmaa, vaan asia ratkaistiin jakamalla turisteille ilmaisia kakkapusseja, joihin he voivat hädän yllättäessä tehdä tarpeensa missä vain. Kakkapussille on järjestetty myös palautuslaatikko. Tämän keksinnön avulla ulosteen määrä Lofoottien luonnossa on onnistuttu puolittamaan, mutta jätöksiä on jouduttu pussittamisen lisäksi vielä keräilemään lapiohommina paikallisten matkailuneuvojien toimesta.

Lofoottien mittakaavan mukaista ulosteongelmaa ei Suomen retkeilykohteissa onneksi ole, koska kotimaan retkeilyalueilla ja kansallispuistoissa on olemassa upea ulkohuussiverkosto, josta meidän tulisi tuntea suurta kansallisylpeyttä.

Suomen ulkohuussiverkostosta tulisi tuntea suurta kansallisylpeyttä.

Suomen ulkohuussiverkostosta tulisi tuntea suurta kansallisylpeyttä. Kuva: Katri Kantola

Käymälätuotekin pitää tosin loppusijoittaa, mutta se on helppo tehtävä, jos sijoituspaikka on olemassa ja jätökset ovat kivasti yhteen paikkaan arkistoituna, eikä niitä tarvitse erityisesti keräillä ympäristöstä.

Käymälätuotoksia tulee kompostoida riittävän pitkään, kunnes ne voi ripotella vaikka kukkapenkkiin lannoitteeksi. Tosin sitä itseään voi kertyä loppusijoitettavaksi yllättävän paljon, etenkin retkeilykohteissa, jossa liikkuu paljon ihmisiä, ja tämä voi aiheuttaa myös haasteita ulkohuussien hoitajille, siinä missä ulosteiden keräily luonnostakin.

Aina ei kotimaan luonnossa liikkujalle ole huussia saatavilla ja hätä voi yllättää missä vain, milloin vain ja kenet vain. Norjalaistyylinen kakkapussi on loistava keksintö tähän tarpeeseen, joka tulisi olla jokaisen retkeilijän vakiovarusteena, varsinkin jos liikutaan huussiverkoston ulkopuolella. Kakkapussi tulee tietysti kuljettaa sieltä luonnosta vielä poiskin.

Jos pussia ei ole, luontoon voi hädän yllättäessä tehdä tietysti tarpeensa, mutta ei mihin sattuu. Paikka pitää valikoida niin, että se ei ole kenenkään pihassa eikä lähellä vesistöjä. Kakkaamista varten tulee kaivaa kuoppa, johon laskee tuotoksensa. Paperit voi haudata kuoppaan, mutta suositeltavampaa olisi kuljettaa ne mukanaan pois. Kuoppa tulee myös peitellä huolellisesti. Jos kuoppaa ei pysty maaperään kaivamaan, tulee jätökset peitellä esimerkiksi lehdillä, oksilla tai muulla irtaimella aineksella. Kasan päälle on hyvä tökätä vielä tikku pystyyn, jotta seuraava kulkija ymmärtää varoa sitä. Uloste maatuu noin kahdessa kuukaudessa.

Kakkakasoihin ja paperisotkuihin ei tee mieli törmätä sienestäessä ja marjastaessa, eikä kyllä muutenkaan ulkoillessa. Lisäksi sateiden ja sulamisvesien mukana vesistöihin valuva uloste on omiaan pilaamaan veden laadun, joten ei hei kakkailla ihan mihin sattuu.

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta