Aina vähän retkellä: Retkeilykään ei säästy leikkauksilta

”Verovaroin ylläpidetty kansallispuistosysteemi ja kuntien virkistysalueet ja reitit ovat hieno ja arvokas asia, koska niiden avulla tuetaan ihmisten luontosuhteen säilymistä, kun metsään meno on tehty helpoksi periaatteessa kenelle vaan. Poliittisten tuulten suunta kuitenkin määrää kulloinkin sen, miten paljon rahaa tähän toimintaan on oltu ja ollaan valmiita laittamaan.

Taloudellisesti haastavien aikojen koittaessa valtion rahoittamat kansallispuistot ja retkeilyalueet sekä reittien huolto kunnissa ovat olleet helppo säästökohde… ”

Näin kirjoitin reilu puolitoista vuotta sitten tässä blogissa otsikolla "Jonkun ne huussit pitää myös tyhjentää". Tuolloin elimme luonnon virkistyskäytön näkökulmasta vielä auvoisia aikoja, sillä Metsähallituksen Luontopalveluiden ylläpitämille kansallispuistoille ja retkeilyalueille oli myönnetty lisärahoitusta aiemmin syntyneen korjausvelan paikkaamiseen, kun koronavuodet olivat saaneet ihmiset jälleen retkeilemään, mutta puitteet eivät olleetkaan aivan priimakunnossa tai vastanneet kasvaneita tarpeita.

Nyt kun poliittiset tuulet puhaltavat hyytävästi äärioikealta, on aiempi spekulaationi säästötoimenpiteistä käymässä toteen. Petteri Orpon hallituksen leikkaukset tekevät ison loven, kaiken muun lisäksi, myös Metsähallituksen Luontopalveluiden budjettiin.

Yle uutisoi (17.11.) Luontopalvelujen kokonaisrahoituksen pienenevän 11 miljoonaa euroa ensi vuonna. Luvassa on noin 60 työsuhteen päättyminen sekä muutoksia palveluihin.

Luontopalvelujohtaja Henrik Janssonin mukaan päätöksiä lopullisista toimenpiteistä ei vielä olla tehty ja vaihtoehtoisia ratkaisuja yritetään vielä etsiä.

Käytännössä Luontopalveluiden rahoituksen supistaminen tarkoittaa retkeilykohteiden huussi- ja puuhuollon lakkauttamista, reittien ylläpidon lopettamista tai jopa tulipaikkojen ja muiden rakenteiden purkamista. Näiltä tuskin vältytään, vaikka niitä vaihtoehtoisia ratkaisuja löytyisikin.

Erä-lehden jutussa (14.11.) spekuloitiin myös Luontopalveluiden rahoituksen supistamisen vaikutuksilla. Kun tulipaikkoja ja muita rakenteita aletaan purkamaan ja lakkauttamaan ensisijaisesti paikoista, joissa liikkuu vähemmän retkeilijöitä, iskisi jutun mukaan retkeilykohteiden palveluiden heikennykset erityisesti Kainuuseen tai Pohjois-Karjalaan. Vastaavasti suosittujen kohteiden, joissa muutenkin liikkuu paljon retkeilijöitä, kävijämäärät lisääntyisivät entisestään, joka lisäisi myös lieveilmiöitä, kuten roskaamista, luonnon kulumista ja laittomia nuotioita.

Edellisellä, Juha Sipilän hallituksen toimesta tehdyllä Metsähallituksen Luontopalveluiden rahoituksen supistamiskierroksella Metsähallitus muun muassa luopui ylläpitämistään kohteista sekä heikensi kohteidensa ylläpidon tasoa. Tämän seurauksena esimerkiksi Nurmeksessa Raesärkät siirtyivät yhdistyksen ylläpidettäväksi ja Mujejärvellä Uuronrotkon reitin ylläpito lakkautettiin.

Vastaavan kaltaisia ratkaisuja voi siis olla jälleen luvassa. Peurajärven retkeilyalue on toistaiseksi säilynyt kävijämääriensä ansiosta kohtuullisella ylläpidolla, mutta riittävätkö kävijämäärät todistamaan alueen vetovoimaisuuden vielä jatkossa?

Luontopalveluiden rahoitusta supistamalla hallitus saa helpot 11 miljoonan säästöt, joka on tosin pikkuraha kaavailtujen leikkausten kokonaispotissa. Samalla hallitus myös toimii voimassa olevaa Kansallista luonnon virkistyskäytön strategiaa 2030 vastaan.

Strategian missio kuuluu seuraavasti: ”Luonnon virkistyskäyttö auttaa kansalaisia voimaan paremmin. Vahvistuva luontoyhteys näkyy luonnon arvostuksena ja edistää siirtymää nykyistä kestävämpään ja fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan. Luonnosta pidetään huolta.” Lisäksi strategian tavoitteena on muiden muassa luonnossa virkistäytymisen helpottaminen ja sen lisääntyminen. Toimenpiteiden joukossa mainitaan myös ulkoilureittien ja taukopaikkojen kehittäminen.

Joitain löysiä euroja Luontopalveluiden budjetista saattaa varmasti löytyä, mutta laajemmin tarkasteltuna luonnon virkistyskäyttöön sijoitettava raha on yksi välillinen ja suhteellisen edullinen keino pitää kansanterveydestä huolta. Lisäksi kunnossa olevat retkeilypuitteet vetävät luontoon matkailijoita muualtakin kuin kotimaasta. Istuvan hallituksen lyhytjänteinen toiminta nopeita säästöjä hakemalla, ilman kunnollisia vaikutusarvioita, kääntynee vielä itseään vastaan, tässäkin asiassa.