Valtimolle suunnitellun jäävuoren piti kestää kesähelteetkin – Kunnianhimoiseen rakennelmaan olisi jäädytetty 35 miljoonaa litraa vettä

Lähes neljä vuosikymmentä sitten valtimolainen Jouko Tuovinen näki, että suomalainen maatalous on voimakkaan muutoksen edessä ja perinteisestä maataloudesta tulisi kannattamatonta tuontielintarvikkeiden takia. Päätelmä oli, että maatalouden olisi muututtava ja yritysten laajennettava matkailuun.

Matkailutoimintaa Tuovinen ryhtyikin Valtimolle tuolloin suunnittelemaan maatalous- ja puutarhayrityksensä yhteyteen, jota hän pyöritti vaimonsa Kaarina Tuovisen kanssa.

Matkailuvetonauloiksi hän suunnitteli muun muassa kesäistä kullanhuuhdontaa ja ympärivuotiseksi nähtävyydeksi tarkoitettua jäävuorta.

Jouko Tuovisen suunnitelmissa jäävuori sisätiloineen olisi ollut maailman suurin jäärakennelma, joka rakentuisi kolmesta kartiosta, joista korkein olisi noin 40 metriä korkea. Rakennelmaan olisi jäädytetty yhteensä 35 miljoonaa litraa vettä (Ylä-Karjala, 31.12.1988).

Suuret suunnitelmat huomattiin kautta Suomen. Ylä-Karjalalle Jouko Tuovinen tuolloin kommentoi, että hankkeeseen ”ei lähdetä mitenkään pullistellen, vaan kokeillen ja nöyrällä mielellä.”

– Oli kiinnostusta Helsingin Sanomista, Karjalaisesta ja Karjalan Maasta lähtien. Kävihän se Karpokin jutun tekemässä, Kaarina Tuovinen muistelee silloista mediapyöritystä.

Ensimmäisen kerran kuullessaan miehensä idean Kaarina Tuovinen ei ollut uskoa sitä.

– Enhän minä uskonut sitä miksikään tulevan. Se mielikuva jäi, että nyt mentiin metsään. Siihen oli kuitenkin turha puuttua, minkä Jouko päätti, Kaarina Tuovinen muistelee.

Paljon suunnitelmia

Kaiken aikaa Tuoviset rahoittivat vuoren rakentamista omasta pussistaan, sillä rahoittajilla ei ollut ymmärrystä hankkeelle. Kaarina Tuovinen ei tänäkään päivänä tiedä, kuinka paljon rahaa vuoreen vuosien varrella kului.

Vuoresta valmistui muutaman metrin jäinen pienoismalli, jonka avulla Jouko Tuovinen tutki jäädytysprosessia ja vuoren suojaamista kesähelteiltä.

Yksin ei Jouko Tuovinen suinkaan vuorta rakentanut, vaan työmiesten lisäksi apua hankkeeseen tuli muun muassa Joensuun yliopiston professori Rauno Hämäläiseltä (Ylä-Karjala, 31.12.1988).

Ennenkuulumaton jäävuorihanke oli valtava edesottamus, mutta se ei estänyt Jouko Tuovista, joka vetonaulaansa kehitellessään jopa sai rekisteröityä vuoreen liittyviä patentteja.

– Jouko tilasi niin monet kirjat Helsingistä asti, tutki ja hutki. Aina soittivat kirjastosta, että täällä olisi taas Joukolle kirja, Kaarina Tuovinen muistelee.

Jäävuorihanke kohtasi suunnittelusta huolimatta monta vastoinkäymistä. Ongelmana oli saada jokivesi jäätymättä vuorelle, jossa se jäätyisi talvipakkasen vaikutuksesta. Ensiksi lauhat säät estivät jäätymisen, sitten pakkaset jäädyttivät veden siirtoon käytetyt putket.

– 40 asteen pakkasessa koko huusholli oli täynnä letkuja, kun ne olivat menneet jäähän. Sulateltiin niitä sitten, Kaarina Tuovinen muistelee.

Yritys jäi kahteen talveen.

– Joukon puolesta olisin toivonut, että se olisi onnistunut.

Monenlaista työnsarkaa

Tuovisten toimeentulo tuli maanviljelyksistä, he viljelivät vuosien varrella muun muassa kurkkua, lanttua, perunaa, porkkanaa ja mansikkaa. Kaarina Tuovinen vastasi pitkälti yrityksen puutarhapuolesta, Kultapuutarhasta, ja sen 700-neliöisestä kasvihuoneesta.

Matkailun kasvuun luottanut Jouko Tuovinen suunnitteli elämyksiä moneen lähtöön. Kahvilan ja ravintolan oli määrä palvella nähtävyyksiä ihmettelemään tulleita matkailijoita. Kallioon räjäytetyssä suuressa juuresten varastotilassa järjestettiin kertaalleen konserttikin.

Jouko Tuovinen järjesti kesällä 1988 kullanhuuhdontanäytöksen, jossa oli läsnä kunnanjohtaja Pentti Kemppinen, elinkeinoasiamies Olavi Ojaluoto ja kultahiput sorakasaan sekoittanut nimismies Jari Lohi. Ylä-Karjalan jutussa Kemppinen kuvaili Jouko Tuovista ennakkoluulottomaksi toiminnan mieheksi, jonka teot eivät jää pelkkiin puheisiin.

Muitakin tempauksia järjestettiin.

– Jouko järjesti kilpailun, jossa kaksi joukkuetta uimapuvut päällään tekivät itselleen paperista asut. Se, jolla vaatteet kestivät pisimpään päällä vesisuihkussa, voitti. Muistaakseni Jouko maksoi tuhat markkaa voittajalle, Kaarina Tuovinen kertoo.

Iloa mummotettavista

Leskeksi jäätyään vuonna 2000 Kaarina Tuovinen pyöritti Kultapuutarhaa aina vuoden 2015 sesonkiin saakka. Hän toteaa, että puutarha toimi niinkin kauan vain lastensa Villen ja Tiinan ansiosta. Ville piti rakennukset lämpiminä ja Tiina työskenteli myyjänä.

Hän arvelee, että Suomesta ei mahda löytyä montaa vastaavan koulun käynyttä henkilöä, joka olisi ryhtynyt jäävuorta rakentamaan. Elämä on kuitenkin jatkunut vaikeuksista huolimatta, ja iloa löytyy muun muassa kahdeksan mummotettavan ja kuuden isomummotettavan kanssa aikaa viettäessä. Koko jengi on koossa loma-aikoina, kun vanhin tytär Anitta perheineen käy kylässä.

– Kaipa sitä on itketty jo ihan tarpeeksi. On todettu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Sen sanon, että kun Tapio Rautavaara laulaa, etten vaihtaisi päivääkään pois. Kyllä minä ehkä muutaman saattaisin vaihtaa, Kaarina heittäytyy sydämelliseen nauruun.