Sinnikkyys kannattaa – CP-vammainen Reko Suomalainen työllistyi 15 vuoden yrityksen jälkeen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 5.12.2023.

Nurmeksesta Joensuuhun muuttaneelle Reko Suomalaiselle kuuluu hyvää. Hän on pitkän yrityksen jälkeen löytänyt työpaikan.

– Olen erittäin onnellinen työstäni, sillä etsin töitä 15 vuotta. Välillä meinasi tulla epätoivo, mutta nyt kaikki on hyvin, hän iloitsee.

Suomalainen työskentelee Pohjois-Karjalan Osuuspankin Joensuun toimipisteessä kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Hänen työnään on lähettää asiakkaille pankkikortteja.

Työnsaanti on ollut hänelle vaikeaa CP-vamman vuoksi, kuten CP-vammaisille usein on. Suomalaisen mukaan se johtuu ennakkoluuloista. Tietoa vammasta on liian vähän. Moni luulee, että CP-vammainen on älyltään vajavainen.

– CP-vammaisia on Suomessa 6 500. Heistä 80–85 prosenttia on älykkyydeltään normaaleja. Osalla on liikuntavamman lisäksi liitännäisvaivoja. Itselläni on hahmotushäiriö, joka hidastaa lukemista, Suomalainen kertoo.

Hän uskoo, että tilanne on muuttumassa parempaan päin ja tulevaisuudessa entistä useampi CP-vammainen pääsee töihin.

Sisukkuutta riittää

Reko Suomalainen on itse ollut aktiivinen CP-vamman tunnetuksi tekemisessä. Vuonna 2003 hänestä tehtiin televisioon Tosi tarina -dokumentti. Hän kirjoitti YLE:lle kirjeen ja kertoi elämäntarinansa, josta dokumenttiosastolla innostuttiin.

– Dokumentti auttoi minua itseänikin. Olin nuorena kiusattu, mutta siihen televisiossa esitettyyn dokumenttiin vähättely ja leimaaminen loppui, Suomalainen kertoo.

Nurmeksessa hänet tunnetaan urheilupiireissä sitkeänä ja sisukkaana liikkujana.

– Olin 8-vuotiaaksi asti pyörätuolissa, enkä pitänyt siitä yhtään. Se on antanut motivaation liikkua, Suomalainen sanoo ja arvelee, että kuntoilun vaihtoehto olisi olla edelleen pyörätuolissa.

Pyörätuolista hän pääsi eroon leikkauksien, kuntoutuksen ja liikunnan ansiosta.

– Suurin ongelma minulla oli jäykkyys. Leikkauksilla ja kuntoutuksella saatiin lihaksille pituutta, hän kertoo.

Hän käy kävelemässä päivittäin 5–10 kilometriä.

– Vuonna 2015 käveltiin Mustosen Joonan kanssa Nurmeksesta Valtimolle. Yhdeksän tuntia siinä meni. Matkaa oli 25 kilometriä, hän kertoo.

Kuntoutusjaksoja hänellä on edelleen, ja hän kokee, että niistä on paljon apua. Kuntoutusohjelmiaan hän noudattaa tunnollisesti.

– Minun on helppo tehdä päätöksiä ja pysyä tavoitteissa, kun on kuntoutuksesta kysymys, hän sanoo.

Asiat alkoivat sujua

Joensuuhun Reko Suomalainen muutti vuonna 2019 ja on muuttopäätökseensä tyytyväinen.

– En saanut Kelan kuntoutusta Nurmeksessa, mutta Joensuussa olen saanut. Terveydenhuolto ei ole samanarvoista kaikkialla Suomessa, hän kertoo muuttonsa syistä.

Joensuussa hän pääsi myös Luotsi-valmennukseen, joka on auttanut monenlaisissa byrokratian koukeroissa. Ensimmäisen työpaikkansa hän sai Autotalo Hartikaisesta, joka nykyään tunnetaan Wetterinä. Seuraava löytyi viime vuonna kesätyön kautta Osuuspankista.

– Työt jatkuvat edelleen. Uusi työsopimus on tehty vuoden 2024 loppuun, hän kertoo tyytyväisenä.

Työnantaja on suhtautunut hänen vammaansa avoimin mielin ja ottanut erityistarpeet huomioon.

– Sain juuri sauvoilleni telineen työpisteeseeni, hän kertoo esimerkkinä.

Työ on hänelle tärkeää. Se rytmittää työviikkoa ja on auttanut kotiutumaan uudelle paikkakunnalle. Työn kautta hän on saanut myös kavereita.

Maailmankuva avaraksi

Reko Suomalaisen harrastuksiin kuuluu penkkiurheilua ja matkailua. Seurattavista urheilulajeista ykkönen hänelle on nykyisin pesäpallo.

– Käyn kesäisin Kiteellä Kiteen Pallon peleissä. Kannatan KiPaa, koska isäni on Kiteeltä kotoisin, hän sanoo ja kertoo, että Kiteen Pallon matseissa hänen vammaisuutensa on otettu todella hyvin huomioon.

– Ihan oma-aloitteisesti minulta tultiin kysymään, haluanko evästä istumapaikalleni, hän kertoo.

Suomalainen on matkaillut peräti 42 maassa, viimeksi hän on käynyt Englannissa. Lentokoneissa vammaiset otetaan hänen kokemuksensa mukaan erittäin hyvin huomioon.

– Pääasiassa olen matkustanut perheeni kanssa. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he halusivat viedä meitä lapsia eri maihin. Matkailu avartaa maailmankuvaa, hän sanoo.

Itsekseen hän matkailee pääasiassa omalla autollaan kotimaassa, jossa hän onkin kierrellyt ahkerasti.

– Minulla on ollut ajokortti 20 vuotta ja olen sinä aikana ajanut 480 000 kilometriä, hän kertoo.

Tänä vuonna hän vietti 40-vuotispäiväänsä Nokia-areenalla jääkiekkoa katsoen.

– Oli kyllä hieno reissu, hän sanoo.